Äänikirjan avulla lukuelämyksiä

Silmäleikkauksen vuoksi en saanut liki kolmeen viikkoon lukea lehtiä kirjoista puhumattakaan. En saanut myöskään katsella televisiota. Apuun tulivat äänikirjat, joiden olemassaoloa en edes muistanut, ennen kuin hyvä ystävä niistä mainitsi. Kuinka olisinkaan muistanut, kun koskaan ennen ei ole ollut pakottavaa tarvetta kuunnella niitä. Sitten muistuivat mieleeni satukasetit, joita lapseni jo muutama vuosikymmen sitten kuuntelivat

Kirjastoissa on hyvät valikoimat äänikirjoja. Äänikirjoja toimittavat ainakin Otava, WSOY, Tammi ja Suomen Äänikirjat Oy. Niitä on kaseteilla ja CD-levyinä. Kuvittelin, että äänikirjat ovat kuin kuunnelmia, joissa teksti on dramatisoitu, mutta teoksen lukikin alusta loppuun yksi ja sama henkilö. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä lukijat oli huolella valittu, heidän vivahteikkaita ääniään jaksoi kuunnella. Minua on aina haitannut murteella kirjoitettu teksti. Mutta äänikirjaan murre sopi hyvin. Kuuntelin mm. Rosa Liksomin Reidarin, joka kertoi taiteilija Reidar Särestöniemestä. Myös Eeva Illoisen Rinkeblummat kukkivat, jonka tapahtumat sijoittuvat 40-50 -luvulle Turun Linnafältin alueelle, oli miellyttävää kuunneltavaa. Molemmissa käytettiin rehevää murretta, ensimmäisessä peräpohjalaista ja jälkimäisessä tietysti Turun murretta.

Ajattelin lukemaan kykenevänäkin palata ääneen luettujen kirjojen pariin. Ei tarvitse olla heikkonäköinen, ihan terveilläkin silmillä pystyy kuuntelemaan. Kuunteleminen on vaivatonta, eikä kirjan lukemista tarvitse keskeyttää automatkan tai junamatkan ajaksi. Sitä voi kuunnella lenkkipolulla, aurinkoa ottaessaan ja ruokaa laittaessaan. Voi myös parannella kielitaitoa ja ryhtyä kuuntelemaan vieraskielisiä kirjoja.

Netistä löysin seuraavaa tietoa äänikirjoista:

Suomessa äänikirjoja on tehty vuodesta 1955 lähtien. Äänikirjat syntyivät alkujaan aikuisena näkövammautuneiden, erityisesti sotasokeiden tarpeisiin, jotka eivät hallinneet pistekirjoitusta. Nykyään äänikirjoja lukevat eniten heikkonäköiset ikäihmiset. Äänikirjasta on apua myös monille muille lukemisesteisille – esimerkiksi lukivaikeudesta kärsiville tai ms-tautia sairastaville, joiden voi olla vaikea pidellä kirjaa.

Mp3-muoto on tehnyt äänikirjoista houkuttelevan vaihtoehdon. Kun aikaisemmin piti niitä kuunnellakseen kanniskella painavia ja tilaa vieviä kasetti- tai cd-soittimia, voi äänikirjan nyt sujauttaa taskuun menevään mp3-soittimeen tai moderniin puhelimeen.

Äänikirjoista voi nauttia myös aivan ilmaiseksi. Internetissä toimiva Librivox -palvelu jakelee vapaaehtoisten työntekijöiden ääneen lukemia kirjoja. Librivoxin löytää osoitteesta http://librivox.org/ . Jakelussa olevat kirjat ovat tekijänoikeudesta jo vapautuneita ajattomia kirjallisuuden klassikoita. Niistä useimmat ovat englanninkielisiä, joukossa vasta muutama suomenkielinen.

http://www.tuhatsanaa.net/?q=librivox-vapaaehtoishankelukeeaanikirjojaverkkoon

http://tuhatsanaa.net/aanikirjat_tulevat_kannykoihin

http://koti.mbnet.fi/jjw/html/7_6__aanikirjat.html

Mamma

Suomessa jääkarhuja?

Paljonpa Suomesta ulkomailla tiedetään! Olen sitä aina valitellut, mutta nettiystäväni ovat vakuuttaneet, että tietenkin kaikki tietävät Suomen. Joukossa on tosin niitäkin, jotka eivät sitä tunnu koskaan oppivan vaan sijoittavat Suomen milloin minnekin, yleensä sentään Eurooppaan.

Seuraava juttu on osoitus siitä, että en niin pahasti ole väärässä ollut…

Arvostettu National Geographic julkaisi videon, jonka otsikkona oli Warming hurts Finnish animals eli suomennettuna Ilmaston lämpeneminen haittaa suomalaisia eläimiä. Sain linkin hyvän israelilaisen ystäväni kautta sosiaalisella kirjanmerkkisivustolla nimeltä Mixx! Ystävä oli lähettänyt sen sinne, koska hän on huolissaan jääkarhuista.

Katsottuani videon olin kauhuissani. Ensimmäinen käsitelty eläin on todella jääkarhu. Oululainen, alkuperältään selvästi ei-suomalainen tutkija kertoo kyllä asiallisesti miksi jääkarhu on uhattuna, mutta otsikko antoi ymmärtää, että oli kyse suomen luonnossa esiintyvistä nisäkkäistä!

Toinen käsitelty eläin on vesikko (European Mink), jota Suomessa ei ole esiintynyt sitten 50-luvun. Sen häviämistä ainakin auttoi, ellei aiheuttanut kokonaan villiminkki (American Mink), joka on tarhaeläin ja tuotu tänne Amerikasta. Minkkejä pääsee normaalistikin karkuteille, mutta eläinaktivistit auttavat asiaa. Aivan oudoksi asian tekee se, että videolla esiintyvä eläin ei ole kumpikaan, vaan saukko, jolla ei liene tällä hetkellä mitään hätää.

Viimeinen haastateltava kertoo muuttolintujen pesinnästä. Puihin tulee kuulemma lehdet nykyään viikkoa aikaisemmin, joten pesintä on siirtynyt aikaisemmaksi. Ei muuten tullut lehtiä viime keväänä, ennen kuin pitkällä toukokuulla.

Viimeinen häiritsevä seikka on videon tekstitys. Kaksi esiintyvistä tutkijoista on suomalaisia ja tekstitys englannin kielelle vihjaa, että heidän englantiaan ei ilman tekstitystä ymmärrä. Tosin olen kuullut, että amerikkalaiset tekstittävät jopa brittisarjat, kun eivät muuten ymmärrä.

Tässä linkki videoon, jonka otsikko muutettiin aika pian sen jälkeen kun olin sen jo blogannut. Taisivat suomaiset valittaa sankoin joukoin. Uusi otsikko on Ilmaston lämpeneminen vahingoittaa arktisia eläimiä (korjattu).

Uusia mielenkiintoisia matemaattisia uutisia

Aarno Laitinen kirjoitti Iltalehden (29.12.2007) kolumnissaan mm. seuraavaa. Kemia ei kuulu Laitisen parhaimpiin puoliin, kuten kemistimme Samin kommentti osoittaa. Lapintiestä kertovan osuuden jätin pois, sillä sitähän käsiteltiin jo aikaisemmin.

Televisiouutisissa kerrotaan kauhutarinaa ympäristön saastumisesta: “Jokainen auto tuottaa kilometrillä 160 grammaa hiilidioksidia.”Tieto selviää Euroopan unionin komission ympäristöraportista. Kun auto kuluttaa 10 litraa bensiiniä sadalla kilometrillä, se on noin desilitra eli alle 100 grammaa kilometrillä. Miten alle 100 grammasta bensaa voi tulla 160 grammaa saastetta?

Samin kommentti:

Suuresti arvostamani kolumnisti Aarno “Loka” Laitinen on tällä kertaa pikkuisen hakusessa ilmastonmuutoksen pyörteissä. Tarkastelin laskujen avulla hiilidioksidimääriä…

Bensiini on hiilivetyjen seos. Bensiini voi sisältää jopa satoja eri komponentteja. Riippuu jalostamosta ja tilaajasta, millainen koktaili kulloinkin sekoitetaan. Laskuissa oletetaan tehtävän inhimillistämiseksi tavallisimmin bensiinin olevan oktaania C8H18.

Yksi mooli oktaania tuottaa palaessaan kahdeksan moolia hiilidioksidia. Vastaavasti 100 g oktaania tuottaa jopa 308 g hiilidioksidia! Eli kyllä saasteen massa voi todellakin olla suurempi kuin palavan aineen massa.

Palamisen kemia ei taida olla “Lokan” vahvimpia puolia…

Leenan lisäys: Lisäpaino tulee hapesta! Hiilivedyssä on hiilen lisäksi vain vetyä, joka on paljon kevyempää kuin hiilidioksidin happi.

Laitinen jatkaa:

Vihreä toimittaja kertoo televisiossa, että jokainen suomalainen kuluttaa energiaa öljyksi muutettuna 3 000 tonnia vuodessa! Vihreän matematiikan mukaan öljyä kuluu Suomessa yhteensä 15 000 000 000 tonnia, siis 15 miljardia tonnia eli lähes 100 miljardia barrelia. Sellainen öljymäärä maksaisi nykyhinnoin yli 10 kertaa enemmän kuin Suomen kansantulo.

Mutta vihreillä on tähänkin ratkaisu. Vaihdetaan energiaa säästävät lamput, jolloin energian kulutus putoaa puoleen. Toimittaja ei huomaa mainita, että vain valaistusenergian määrä puolittuu. Valaistus ei kuluta kuin prosentin koko energiamäärästä.

Ympäristömatematiikassa vihreiltä lapsineroilta menevät iloisesti sekaisin kilot ja grammat, litrat ja desit ja prosentti on heille aivan ylivoimainen asia.

Suomen koululaisten erinomaisuutta selvittäneille pisa-tutkijoille voisi suositella vaikkapa tori- ja hallikäyntiä. Kun ostaa kolmen euron vehnäleivän ja kahden euron ruisleivän, tyttö laskee pitkään ja hartaasti taskulaskimella, paljonko ostos maksaa yhteensä.

Kertomataulu on jo aivan ylivoimainen. Myyjätär menee sekaisin, jos ostaa kolme kiloa tomaatteja. Kansakoulussa oppi arkiset laskutoimitukset nopeasti päässään, mutta pisa-lapsoset eivät näytä tulevan toimeen ilman taskulaskinta.

Helsingissä asuva venakko oli huolissaan, kun hänen toisella kymmenellä oleva poikansa oli selvästi jäänyt jälkeen pietarilaisista serkuistaan. Poika ei osannut edes kertomataulua. Suomalainen opettaja selitti, ettei sitä ole vielä opetettu lapsille. Venäläisserkut olivat osanneet kertomataulun jo vuosia.

Suomalaisten laskutaidottomuus on poliitikoille kätevää. Ihmisille voi syöttää millaisia valheita tahansa ilman, että he osaavat epäillä.

Laskutaidottomia ihmisiä höynäytetään lakkoihin, kun heille väitetään, että kaikki muut tienaavat paljon enemmän kuin he. Eräätkin ammattiyhdistysaktivistit vaativat, ettei kenellekään saisi maksaa keskiarvoa pienempää palkkaa.

Sairaanhoitajien työtaistelun alla kylmät matemaattiset tosiasiat luhistuivat naisellisten tunteiden alle. Jotkut todistelivat, että sairaanhoitajien palkankorotus voitaisiin rahoittaa jättämällä musiikkitalo rakentamatta.

Oli turha todistaa, että sairaanhoitajien palkankorotuksilla voisi joka vuosi rakentaa 10 musiikkitaloa. Mutta poliittisen laskuopin mukaan puoluetuella voitaisiin hoitaa sairaat, vanhukset, veteraanit ja naisten palkankorotukset.

Kiitokset Kallelle linkistä. Löysin artikkelin itsekin, mutten tajunnut sitä netistä hakea.

Leena