Äänikirjan avulla lukuelämyksiä
Silmäleikkauksen vuoksi en saanut liki kolmeen viikkoon lukea lehtiä kirjoista puhumattakaan. En saanut myöskään katsella televisiota. Apuun tulivat äänikirjat, joiden olemassaoloa en edes muistanut, ennen kuin hyvä ystävä niistä mainitsi. Kuinka olisinkaan muistanut, kun koskaan ennen ei ole ollut pakottavaa tarvetta kuunnella niitä. Sitten muistuivat mieleeni satukasetit, joita lapseni jo muutama vuosikymmen sitten kuuntelivat
Kirjastoissa on hyvät valikoimat äänikirjoja. Äänikirjoja toimittavat ainakin Otava, WSOY, Tammi ja Suomen Äänikirjat Oy. Niitä on kaseteilla ja CD-levyinä. Kuvittelin, että äänikirjat ovat kuin kuunnelmia, joissa teksti on dramatisoitu, mutta teoksen lukikin alusta loppuun yksi ja sama henkilö. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä lukijat oli huolella valittu, heidän vivahteikkaita ääniään jaksoi kuunnella. Minua on aina haitannut murteella kirjoitettu teksti. Mutta äänikirjaan murre sopi hyvin. Kuuntelin mm. Rosa Liksomin Reidarin, joka kertoi taiteilija Reidar Särestöniemestä. Myös Eeva Illoisen Rinkeblummat kukkivat, jonka tapahtumat sijoittuvat 40-50 -luvulle Turun Linnafältin alueelle, oli miellyttävää kuunneltavaa. Molemmissa käytettiin rehevää murretta, ensimmäisessä peräpohjalaista ja jälkimäisessä tietysti Turun murretta.
Ajattelin lukemaan kykenevänäkin palata ääneen luettujen kirjojen pariin. Ei tarvitse olla heikkonäköinen, ihan terveilläkin silmillä pystyy kuuntelemaan. Kuunteleminen on vaivatonta, eikä kirjan lukemista tarvitse keskeyttää automatkan tai junamatkan ajaksi. Sitä voi kuunnella lenkkipolulla, aurinkoa ottaessaan ja ruokaa laittaessaan. Voi myös parannella kielitaitoa ja ryhtyä kuuntelemaan vieraskielisiä kirjoja.
Netistä löysin seuraavaa tietoa äänikirjoista:
Suomessa äänikirjoja on tehty vuodesta 1955 lähtien. Äänikirjat syntyivät alkujaan aikuisena näkövammautuneiden, erityisesti sotasokeiden tarpeisiin, jotka eivät hallinneet pistekirjoitusta. Nykyään äänikirjoja lukevat eniten heikkonäköiset ikäihmiset. Äänikirjasta on apua myös monille muille lukemisesteisille – esimerkiksi lukivaikeudesta kärsiville tai ms-tautia sairastaville, joiden voi olla vaikea pidellä kirjaa.
Mp3-muoto on tehnyt äänikirjoista houkuttelevan vaihtoehdon. Kun aikaisemmin piti niitä kuunnellakseen kanniskella painavia ja tilaa vieviä kasetti- tai cd-soittimia, voi äänikirjan nyt sujauttaa taskuun menevään mp3-soittimeen tai moderniin puhelimeen.
Äänikirjoista voi nauttia myös aivan ilmaiseksi. Internetissä toimiva Librivox -palvelu jakelee vapaaehtoisten työntekijöiden ääneen lukemia kirjoja. Librivoxin löytää osoitteesta http://librivox.org/ . Jakelussa olevat kirjat ovat tekijänoikeudesta jo vapautuneita ajattomia kirjallisuuden klassikoita. Niistä useimmat ovat englanninkielisiä, joukossa vasta muutama suomenkielinen.
http://www.tuhatsanaa.net/?q=librivox-vapaaehtoishankelukeeaanikirjojaverkkoon
http://tuhatsanaa.net/aanikirjat_tulevat_kannykoihin
http://koti.mbnet.fi/jjw/html/7_6__aanikirjat.html
Mamma
Suomessa jääkarhuja?
Paljonpa Suomesta ulkomailla tiedetään! Olen sitä aina valitellut, mutta nettiystäväni ovat vakuuttaneet, että tietenkin kaikki tietävät Suomen. Joukossa on tosin niitäkin, jotka eivät sitä tunnu koskaan oppivan vaan sijoittavat Suomen milloin minnekin, yleensä sentään Eurooppaan.
Seuraava juttu on osoitus siitä, että en niin pahasti ole väärässä ollut…
Arvostettu National Geographic julkaisi videon, jonka otsikkona oli Warming hurts Finnish animals eli suomennettuna Ilmaston lämpeneminen haittaa suomalaisia eläimiä. Sain linkin hyvän israelilaisen ystäväni kautta sosiaalisella kirjanmerkkisivustolla nimeltä Mixx! Ystävä oli lähettänyt sen sinne, koska hän on huolissaan jääkarhuista.
Katsottuani videon olin kauhuissani. Ensimmäinen käsitelty eläin on todella jääkarhu. Oululainen, alkuperältään selvästi ei-suomalainen tutkija kertoo kyllä asiallisesti miksi jääkarhu on uhattuna, mutta otsikko antoi ymmärtää, että oli kyse suomen luonnossa esiintyvistä nisäkkäistä!
Toinen käsitelty eläin on vesikko (European Mink), jota Suomessa ei ole esiintynyt sitten 50-luvun. Sen häviämistä ainakin auttoi, ellei aiheuttanut kokonaan villiminkki (American Mink), joka on tarhaeläin ja tuotu tänne Amerikasta. Minkkejä pääsee normaalistikin karkuteille, mutta eläinaktivistit auttavat asiaa. Aivan oudoksi asian tekee se, että videolla esiintyvä eläin ei ole kumpikaan, vaan saukko, jolla ei liene tällä hetkellä mitään hätää.
Viimeinen haastateltava kertoo muuttolintujen pesinnästä. Puihin tulee kuulemma lehdet nykyään viikkoa aikaisemmin, joten pesintä on siirtynyt aikaisemmaksi. Ei muuten tullut lehtiä viime keväänä, ennen kuin pitkällä toukokuulla.
Viimeinen häiritsevä seikka on videon tekstitys. Kaksi esiintyvistä tutkijoista on suomalaisia ja tekstitys englannin kielelle vihjaa, että heidän englantiaan ei ilman tekstitystä ymmärrä. Tosin olen kuullut, että amerikkalaiset tekstittävät jopa brittisarjat, kun eivät muuten ymmärrä.
Tässä linkki videoon, jonka otsikko muutettiin aika pian sen jälkeen kun olin sen jo blogannut. Taisivat suomaiset valittaa sankoin joukoin. Uusi otsikko on Ilmaston lämpeneminen vahingoittaa arktisia eläimiä (korjattu).
