PELTIRUMPU osa II

Taannoin ryhdyin esittämään elokuvatieteilijää ja aloitin syväluotaavan analyysini Volker Schlöndorffin upeasta elokuvasta Peltirumpu Günter Grassin samannimisen romaanin pohjalta. Jutun alku löytyy tämän blogin uumenista.

Työhypoteesinani on vakaumus, että elokuvan naispäähenkilö Agnes Matzerath symbolisoi Puolaa. Kolme hänen elämässään olevaa miestä – saksalainen aviomies Alfred Matzerath, puolalainen serkku ja rakastaja Jan Bronski ja juutalainen Sigismund Markus – puolestaan edustavat elokuvan näyttämön Danzigin (Gdansk) kolmea väestöryhmää.

Elokuvan päähenkilö Oskar, Agnes ja Alfred Matzerathin poika, Puolan lipun väreihin maalattuine peltirumpuineen on myös Puolan symbolihenkilö, joka kolmivuotiaana kellariin hypättyään oli lakannut kasvamasta ja saanut samalla kyvyn huutaa lasia rikki. Pikkupojan mittoihin jäänyt Oskar on elokuvan kertojaminä, joka kommentoi aikuisten maailmaa kaikkine tuhoavine aistillisine ja ideologisine intohimoineen.

Oskarin rumpu esittää elokuvassa tärkeää roolia. Rumpu esimerkiksi edustaa Puolan vapautta. Oskar huutaa lasit säpäleiksi aina kun jokin valta yrittää kajota hänen rumpuunsa. Ensimmäiseen tällaiseen kohtaukseen antaa aiheen isä-Alfred yrittäessään ottaa rikki menneen rummun pojalta. Oskar rikkoo olohuoneen kaappikellon lasin. Ensimmäisenä koulupäivänä opettaja yrittää ottaa rummun takavarikkoon tunnin ajaksi. Oskar kiljuu rikki opettajan silmälasit. Kun äiti vie moisen ääni-ihmeen lääkärin tutkittavaksi, riisumista vastustava Oskar hajottaa spriihin säilöttyjen eläinnäytteiden kokoelman.

Rikkoutuneet esineet edustavat näiden ihmisten arvomaailmaa. Siirtomaatavarakauppias Alfred Matzerath tavoittelee maallista hyvää, jota edustaa poroporvarillinen kaappikello. Opettajan paksulinssiset ja vahvasankaiset silmälasit edustavat oppineisuuden ja ammatillisen auktoriteetin antamaa suojaa ulkomaailmaa vastaan. Lääkärin tieteellinen arvovalta on kaapin päällä kaikkien nähtävillä hänen eläinnäytteissään.

Rumpu on perinteinen sotilassoitin. Niinpä rummun avulla elokuvassa rinnastetaan lasten ja aikuisten sotaleikit. Oskar rummuttaa tahtia ”mustaa köksää” leikkivän lapsikulkueen kärjessä sanomalehtihattu päässä. Lasten kulkue kohtaa kulman takaa ilmestyvän SA-miesten kulkueen. Tämä on elokuvan ensimmäinen viittaus ajan nousevaan muoti-ideologiaan natsismiin.

Uusi aika uusine ihanteineen saapuu myös Matzerathin perheeseen. Pianon päälle ilmestyy radio, tuo Goebbelsin propagandatorvi. Beethovenin kuva saa tehdä tilaa Hitlerin kuvalle. Pikkukauppias Alfred Matzerath liittyy natseihin, kuinkas muutenkaan. Natsismi nautti suurta suosiota juuri 1930-luvun lamasta pahasti kärsineen pikkuporvariston keskuudessa. Saksalainen Matzerath ei ole kuitenkaan tarinan konna, vaan hänen hurahtamisensa natsismiin esitetään elokuvassa pikemminkin huvittuneen myötätuntoisesti. Matzerath on nenästä vedettävä sekä maailmankatsomusten tasolla että avioliitossa.

Äiti-Agnesin ja setämies Jan Bronskin suhteen laatu paljastuu Oskarille, kun äiti ottaa Oskarin mukaan kaupungille, jättää hänet lelukauppias Sigismund Markusin hoiviin ja lähtee salaiseen tapaamiseen Bronskin kanssa, ”kuten joka torstai”. Agnes-rouvaan salaa rakastunut surullisen näköinen Markus katsoo poistuvaa Agnesia näyteikkunansa läpi. Oskar lähtee seuraamaan sivukujalle halpaan hotelliin kiiruhtavaa äitiään. Matkalla Agnes ohittaa näyteikkunan, jonka teksti ”Särge & Urnen” vihjaisee jo tuleviin tapahtumiin. Rakastavaisten kiihkeä kohtaaminen kuvataan kauniisti, ikään kuin myöntäen tämä sopivaisuussääntöjä loukkaava intohimoinen rakkaussuhde sittenkin oikeutetuksi. Oskar aavistaa, mitä hotellihuoneessa tapahtuu. Hän kiipeää raatihuoneen torniin (elokuva on Gdanskissa kuvattu) ja hajottaa kimeällä kiljumisellaan Kultaisen portin suuret ikkunat. Porttirakennus, joka on kaupungin tunnusmerkkejä, tuhoutui toisessa maailmansodassa.

Fortsetzung folgt

TTL