PELTIRUMPU osa IV
Peltirumpu-analyysini uhkaa paisua yli äyräidensä. Tämä on jo neljäs osa.
Toisen maailmansodan alkuun mennessä Oskar on ehtinyt kokea raskaita menetyksiä. Paitsi hänen äitinsä, myös kaksi hänelle tärkeää mieshahmoa on kuollut: Jan Bronski, jota Oskar epäili biologiseksi isäkseen, ja joka aina osoitti pojalle enemmän huomiota kuin omien touhujensa lumoissa oleva isä-Matzerath. Toinen menetys on Sigismund Markus. Oskar ja Markus, molemmat sivulliset, ymmärsivät hyvin toisiaan.
Alfred Matzerath sen sijaan on elossa enemmän kuin koskaan, ja mikä ettei; eläähän hänen edustamansa kansakunta parhaillaan menestyksen päiviä. Matzerath ja Oskar ovat kadunvarrella seuraamassa Hitlerin saapumista vastavalloitettuun (saksalaisesta näkökulmasta katsoen Valtakunnan yhteyteen palautettuun) Danzigiin. Imperiuminrakentajan triumfi tehdään naurettavaksi huvittavalla kuvakulmalla: Kamera kuvaa Hitlerin paraatiajoa suosiotaan osoittavien ihmisjoukkojen välistä Johtajan itsensä näkemänä. Hitleristä näkyy pelkkä natsitervehdykseen ojennettu käsivarsi ja Mersun keula.
Puola näyttää olevan jo kertaalleen kuollut Agnes Matzerathin hahmossa. Hermostunut ja tunne-elämänsä riepottelema Agnes (nimellä on selvä yhteys sanaan Angst, ”pelko”, ”ahdistus”) kuvasti puolalaisuuteen liittyvää räiskyvää tunteellisuutta, joka näkyy Puolan pitkän historian vauhdikkaissa vaiheissa.
Puola ei ole sittenkään nujerrettu, hävitystä sodasta ja miehittäjäkomennosta huolimatta. Näyttämölle astuu uusi Puolan symbolihenkilö. Agnes-vainajan aikoinaan synnyttäneen isoäiti Anna Bronskin hevosvankkureilla – suoraan Puolan syvältä maaseudulta – tulee Matzerathin liikkeeseen apulaiseksi 16-vuotias tyttö, nimeltään perikatolisesti Maria. Maanläheistä elinvoimaa säteilevä raikas Maria suurista retiisinpunaisista pampuloista tehtyine helminauhoineen astuu kuvaan kummassakin kainalossaan suuret kaalinpäät, kuin jättiläisrinnat. Tuore leskimies Matzerath ja teini-ikään ehtinyt Oskar tuijottavat tulokasta silmät renkaina.
Oskar ihastuu Mariaan. Nuorten välille kehittyvää eroottista värinää kuvaa heidän leikittelynsä kuohuvalla karamellijauheella. Oskar pääsee tekemään lähempääkin tuttavuutta. Hän on jo 16-vuotias, mutta yhä naamioituneena pikkupojan hahmoon, mikä seikka helpottaa pääsyä samaan uimakoppiin ja lopulta saman peiton alle.
Nuorukainen kokee tylyn pudotuksen takaisin maanpintaan, kun hän yllättää Marian ja Matzerathin olohuoneen sohvalta kesken hikisen kohtauksen, josta on romantiikka kaukana. Touhukas koheltaja Matzerath ottaa naisenkin samaan suorasukaiseen tapaansa kuin toimittaa kaikki muutkin askareensa, oli kyse sitten kaupanpidosta, ruuanlaitosta tai natsien riennoista.
Asetelma on vähän samankaltainen kuin Agnesin ja Bronskin välillä elokuvan alkupuolella. Heidän välisensä aito ja kiihkeä rakkaus oli tullut suursaksalaisen Matzerathin jyräämäksi, samoin tapahtuu nyt Marian (Agnesin manttelinperijä Puolan symbolihahmona) ja Oskarin (Bronskin poika?) juuri alkuun ehtineelle suhteelle.
Raskaaksi tullut Maria lyöttäytyy yksiin Matzerathin kanssa ja synnyttää pojan. Ristiäisissä Oskar lupaa antaa Kurt-pojalle kolmivuotislahjaksi peltirummun sekä neuvoa keinot, miten lakata kasvamasta. Tulevaisuudessakin tarvitaan Näkijöitä. Oskar antaa myös ymmärtää olevansa pikku Kurtin isä. Maria ottaa nyt Agnes-vainajalle kuuluneen aseman perheessä, mitä korostaa hänen pukeutumisensa Agnesin aikoinaan käyttämään tummanpunaiseen leninkiin.
Rakkauselämänsä ensimmäiset kolhut saanut Oskar lähtee sotaan. Hän tapaa kaupungilla kääpiö Bebran, johon hän oli tutustunut jo elokuvan alussa. Bebra johtaa viihdytyskiertuetta, johon Oskar liittyy mukaan.
Seurueen jäsenet kuvastavat Saksaa liittolaisineen. Bebra itse on pukeutunut Wehrmachtin upseerin univormuun, toinen kääpiö jalkaväen sotilaaksi, Oskar matruusiksi. Kaksi muuta kääpiötä ovat eteläsaksalaisissa kansanpuvuissa. Tulkitsen heidät Saksaan vuonna 1938 pakkoliitetyksi Itävallaksi ja Baijeriksi. Baijeri tosin kuului jo vanhastaan Saksaan, mutta katolisena ja eteläeurooppalaisena oli aina vähän toista maata preussilaishenkiseen protestanttiseen Pohjois-Saksaan nähden. Hahmot sopivat myös muistuttamaan Hitlerin itävaltalaisesta syntyperästä sekä natsipuolueen alkuvaiheista 1920-luvulla baijerilaisena pikkupuolueena.
Saksan tärkeintä liittolaista Italiaa edustaa seurueen naisellinen kaunistus, italialaisen näyttämödiivan pienoismalli Roswitha Raguna, ”suuri unissakävijä”, jolla mainostetaan olevan telepaattisia kykyjä. Vähän liian hienosti pukeutuva ja käyttäytyvä, pelkkää italiaa puhuva Signorina Raguna on saksalaisten keskellä kuin väärään seuraan joutunut, kuten ainakin Mussolinin Italia; sekään ei jouduttuaan Hitlerin kelkkaan oikein tiennyt, missä mennään. Oskar ehtii kokea romanssinkin Roswithan kanssa: ”Oscarello, mio piccolo uomo…”
Viihdytyskiertueen matka Ranskaan ja takaisin on kuin Saksan lännen-sotaretki konsanaan pienoiskoossa. Alkuvaihe on hauska turistimatka, jossa seurue antaa kuvata itseään Eiffelin tornin alla ja nauttii eväsretkestä Kanaalin rannalle tykkibunkkerin katolle katettuine lounaineen. Hienossa kartanossa hienolle upseeriseurueelle järjestetyn illanvieton aikana Oskar esittelee lasia tuhoavaa ääntään, pahaenteisesti, valloittajakansan ilon ollessa ylimmillään. Juhlatunnelman katkaisee ilmahälytys – ensimmäinen muistutus saksalaisille maallisen menestyksen katoavaisuudesta.
Toinen maailmansota alkaa vähitellen kääntyä Saksan tappioksi. Oskar kärsii jälleen menetyksen, kun keskellä ilmahyökkäystä ilman aamukahvia pakosalle lähtemään kieltäytyvä Roswitha kuolee. Italia putosi pois pelistä liittoutuneiden noustua maihin Sisiliassa heinäkuussa 1943. Viihdytyskiertueen paluumatka on vähemmän hohdokas: kuorma-auton lavalla kaulukset pystyssä värjötellen läpi raunioiksi pommitettujen kaupunkien.
Jatkuu
TTL
—————————————————————————————————————————————-
Lue myös:
Ei kommentteja toistaiseksi.
