FILOSOFIA ILMAN HISTORIAA ON TYHJÄÄ, HISTORIA ILMAN FILOSOFIAA ON SOKEAA

Otsikko mukailee Immanuel Kantin käsitystä tiedonmuodostuksesta, johon hänen mukaansa tarvitaan sekä järkeä että aisteja: sekä yleiskäsitteitä havaintojen ymmärtämiseksi että havaintoja antamaan yleiskäsitteille sisältöä.

Historialliset tapahtumat ovat aina ainutlaatuisia eivätkä ole selitettävissä yleispätevien kaavojen avulla. Siksi historiatiede tuntuu vierastavan teoretisointia. Ainakin historiatieteen tapa laatia kertomuksia ja yleistyksiä käsittelemistään tutkimusaiheista eroaa vahvasti luonnontieteellisestä teorianmuodostuksesta.

Historiassa ei mikään tapahdu vääjäämättä omia sisäisiä lakejaan noudattaen. Siksi historiatieteen kuvaama ihmiskunnan suuri ja monimutkainen tarina saattaa näyttää olevan jotenkin mieltä vailla. Historiaa tekevät ihmiset, ja historian tapahtumissa ihmisen luova mielikuvitus pääsee oikein kunnolla oikeuksiinsa. Historian näennäinen mielettömyys on ihmisen luovan hulluuden ilmaus.

Filosofia puolestaan pyrkii teorianmuodostukseen, riisumaan ilmiöistä satunnaiset piirteet pois siinä toivossa, että satunnaisuuksien taustalta löytyy jotakin, joka on kaikille yhteistä ja totta aina ja kaikkialla.

Niinpä historia ja filosofia näyttäisivät istuvan eri leireissä ja olevan vihamielisiä toisiaan kohtaan. Kuitenkin jokainen filosofinen oppirakennelma on kehitelty jossakin historiallisessa tilanteessa, ja uudempi filosofia on aina rakentanut vanhemman filosofian pohjalle. Niinpä filosofiakin on historiallinen ilmiö.

Teoreettisinkin filosofia yrittää selittää todellisuutta. Jos itse filosofia yritetään irrottaa todellisuudesta – keskitytään tutkimaan pelkkiä teorioita ja yritetään unohtaa filosofian ja todellisuuden välinen suhde – tuloksena on pelkkää älyllistä puuhastelua, joka jaksaa kiinnostaa vain asiaan vihkiytynyttä sisäpiiriä. Filosofia ei ole maailmasta irrallaan leijailevia ajattomia teorioita – kuten filosofit kenties mielellään haluaisivat nähdä – vaan osa ajattelun historiaa, jossa filosofia on ollut sekä vaikuttaja että vaikutuksen kohde.

Filosofian merkitys alkaa avautua vasta, kun ryhtyy perehtymään toisaalta noiden teoriarakennelmien taustoihin sekä toisaalta niiden jälkivaikutukseen. Miksi joku on nähnyt niin paljon vaivaa saadakseen aikaan niin korkealentoisia ajatusrakennelmia? Miten nämä teoreettiset mallit ovat vaikuttaneet myöhempien aikojen henkiseen kulttuuriin?

Historiallista kehitystä ovat vauhdittaneet erilaiset filosofiat, oli kyse sitten uskonnoista, poliittisista aatteista tai vaikkapa tieteen kehityksestä. Filosofian välityksellä nämä henkisen kulttuurin osa-alueet ovat vahvasti sidoksissa myös toinen toisiinsa. Historia ja filosofia ovat monin tavoin toisiinsa kietoutuneet, eikä niitä voi repiä toisistaan irti ilman, että kummankin ymmärrettävyys pahasti kärsii.

Otsikon jälkiosa ilmaisee historiatieteen tapaa teoretisoida, joka ei ole sama asia kuin luonnontieteellinen tapa laatia tutkimuskohteistaan yleispäteviä selityksiä. Historiankirjoitus oli kauan enimmäkseen kronikointia, tapahtumien kirjaamista muistiin ja asettamista aikajärjestykseen. Tapahtumien luettelointi ei vielä riitä antamaan historialle kykyä selittää menneisyyden tapahtumia. Filosofia tulee mukaan historiatieteeseen, kun otetaan askel mitä tapahtui –tasolta miksi tapahtui –tasolle. Jälkimmäiseen liittyvä tulkinta on oleellinen osa historiatiedettä ja monen mielestä historian ärsyttävä piirre. Kilpailevien tulkintojen riidellessä keskenään mikään ei näytä olevan varmaa eikä lopullista.

Meitä jokaista elähdyttää jonkinlainen elämänfilosofia, jokin työhypoteesi siitä, minkälaisessa maailmassa haluaisimme elää ja minkälaiseksi haluaisimme elämämme muodostuvan. Rakennamme koko ajan omaa elämäntarinaamme. Valitsemme eteemme avautuvista mahdollisuuksista ne, jotka parhaiten tuntuvat sopivan omaan elämänfilosofiaamme. Näiden valintojen tuloksista syntyy oma historiamme.

Ihmisellä on ajantaju. Erotamme toisistaan menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden. Ajantaju antaa meille kyvyn muistella mennyttä, ymmärtää nykyhetkeä ja suunnitella tulevaisuutta. Muisti – historiamme – kohdistuu menneisyyteen, aistit nykyhetkeen ja toiveet sekä odotukset – elämänfilosofiamme – tulevaisuuteen. Ilman ajantajua ihminen eläisi jatkuvassa nykyhetkessä kuin porsas, jolle on totta vain hänen kärsänsä ala, vailla käsitystä siitä miksi hän on joutunut karsinaan, mutta myös vailla huolta lähestyvästä joulusta.

Varsinkin nuoret ihmiset tuntuvat ajattelevan, että menneisyys on jotakin pölyistä ja homeista, jotakin, jonka ihmiset ovat jättäneet iäksi taakseen. Ihmisen tähtäin on tulevaisuudessa; miksi siis haaskata aikaa menneiden pohtimiseen? Historian merkitys alkaa usein avautua vasta iän mukana, ihmisen huomatessa, miten paljon maailma ehtii muuttua jo muutaman vuosikymmenen aikana.

Ajatustapa, jonka mukaan historia on jotakin meidän takanamme olevaa, antaa historiasta harhaanjohtavan kuvan. Historia on pikemminkin jalkojemme alla, perusta, jonka varaan nykyinen sivilisaatio on vuosituhansien kuluessa rakennettu. Nykyinen maailma on pitkän kulttuurisen kehityksen tulos. Jos ihminen on kiinnostunut siitä, miksi tämä maailma on sellainen kuin se on, hänen täytyy kääntää katseensa menneeseen päin ja etsiä vastausta menneisyyden tapahtumista.

Ihmiskunnan esihistoria ulottuu miljoonien vuosien päähän. Kirjoitettu historia on vanhimmillaan yli 5000 vuotta vanha. Länsimainen filosofia on sekin jo 2500 vuoden ikään ehtinyt ajatteluperinne, joka on vahvasti muokannut käsityksiämme maailmasta ja maailmankaikkeudesta sekä vaikuttanut uskonnolliseen ja yhteiskunnalliseen sekä poliittiseen ajatteluumme. Sitä mukaa filosofian vaikutus ulottuu jokapäiväiseen elämään asti.

Esimerkiksi Suomen perustuslain demokratiaan liittyvät tärkeimmät pykälät kansanvallasta, vallanjaosta ja parlamentarismista pohjautuvat 1700-luvun valistusfilosofien kehittelemiin teorioihin hyvästä yhteiskunnasta. Edelleen: ilman liberalismia, marxismi-leninismiä ja natsismia 1900-luvun historia olisi kirjoitettu jollakin aivan toisella tavalla, ja sitä mukaa eläisimme nyt meneillään olevia 2000-luvun alkuvuosia jossakin toisenlaisessa maailmassa.

Sormeaan ajan valtimolla pitävän kansalaisen yleissivistykseen kuuluvat perustiedot historiasta ja filosofiasta. Kummallakin on selitysvoimaa etsittäessä vastauksia kysymyksiin, mikä on tämä ihmisten maailma, ja minkälaiseksi sitä pitäisi yrittää rakentaa.

TTL