… nii heikommat ne pyörtyy ja kirjottelee lehtiin …*

En pyörtynyt, mutten ilahtunutkaan, kun ilmoitettiin olevani velvollinen kirjoittamaan blogikirjoitus aiheesta ”mihin oppiainettani (siis opettamaani ainetta) tarvitaan?”. Omalla kohdallani liikutaan matemaattis-luonnontieteellisellä alueella, jolle tunnusomaista on (aakkosjärjestyksessä) eksaktius ja empiirisyys. Minusta kaikin puolin järkevämpää ja kehittävämpää olisi ollut kirjoittaa vaikkapa aiheesta ”mitä hyötyä muista kuin työkseni opettamistani lukioaineista minulla on elämässäni ollut”. Juuri nyt olen iloinen, että koulussa opetettiin ruotsia. Pari viikkoa sitten sattumalta lainasin Tomas Arvidssonin dekkarin. Nyt olen lukenut niitä seitsemän kappaletta, kolmen suomennetun jälkeen piti pakkosiirtyä ruotsiin. Peruskoulun tekeillä olevasta opetussuunnitelmasta kiistellään kovasti, joten ajankohtainen draamakäsikirjoituksen aihe olisi ollut ”mitä minulle ei koulussa opetettu, mutta jälkeenpäin katsoen olisi ollut hyvä oppia”.

Hyötyä on monenlaista. Seuraavassa on muutamia hyödyn lajeja omassa paremmuusjärjestyksessäni vähiten tärkeästä alkaen.

Sanasta ”hyöty” tulee mammonan ansaitseminen ensimmäiseksi mieleen uskoakseni 99+ prosentille lajitovereistani, unohtamatta sen kääntöpuolta eli valppautta ettei tule jymäytetyksi. Suurta taloudellista hyötyä matemaattis-luonnontieteellisten asioiden hallitsemisesta on marginaaliselle osalle väestöä. Insinöörit, lääkärit ym. saavat sitä kyllä ansaitun, keskitasoa paremman elantonsa. Parempiin ansioihin voi päästä vaikkapa potkimalla polvihousuissa nahkapalloa. Wayne Rooney teki pari päivää sitten seuransa Manchester Unitedin kanssa viiden vuoden kontrahdin, joka takaa hänelle 10,4 miljoonan punnan (The Guardian) vuosiansion. Britanniassa on tapana ilmoittaa palkat viikkopalkkoina; tässä tapauksessa se tarkoittaa noin 220000 euroa viikossa. Suosittelen lukijaa laskemaan 7/24 tuntipalkan. Eikä tämä esimerkki ole lähelläkään ammattiurheilijan huippupalkkaa. Sitä paitsi palkan päälle tulevat vielä moninkertaiset sponsori-/mainostulot. Vertailun vuoksi saman ikäinen (25 v) suomalainen insinööriopiskelija voi haaveilla valmistuvansa parin vuoden sisällä tietäen, että häntä vanhempia ja kokeneempia insinöörejä oli elokuussa 2010 työttömänä yksin lukien 4943 kappaletta (Turun Sanomat 26.10.).

Matti meikäläisen arkipäiväisenä hyötynä voidaan pitää sitä, ettei hän valveutuneena luonnontieteellis-matemaattiset perustiedot ja – laskutoimitukset hallitsevana kansalaisena maksa liikaa ruuasta /energiasta /matkustamisesta/asumisesta ynnä muista välttämättömyyksistä. Eikä lähde mukaan ketjukirjeisiin, pyramidihuijauksiin, verkostomarkkinointiin, …, joiden antamat houkutukset pitäisi yksinkertaisenkin matemaattisen suhteellisuudentajun osoittaa mahdottomiksi.

Rahan lisäksi on arkielämän hyöty. Vaihdoin eilen autoon talvirenkaat. Äkkiä ottaen siinä ei luulisi tarvittavan fysiikkaa tai kemiaa, mutta voisin kirjoittaa pitkän esseen aiheesta. Miettikääpä mikä arkipäivän toiminto ei taustaltaan ole matemaattis-luonnontieteellistä perua. Jos joku keksii vastaesimerkin, niin haluan mielelläni sen kuulla.

Listallani viimeinen ja tärkein on ei-materiaalinen hyöty eli rakenteiden, ilmiöiden ja syy-yhteyksien syvempien lainalaisuuksien tietämisen, tuntemisen ja oivaltamisen ilo. Tähän viimeiseen yritetään koulukursseilla antaa alustavia valmiuksia. Itse ymmärtäminen sinänsä on sekin aivojen toimintana viime kädessä sähkökemiaa. Viime päivien homokeskustelut antavat ymmärtää, että eri ihmisten aivoissa neuronikytkennät eivät taida olla ihan identtiset.

Käsittääkseni blogikirjoitukset ovat kantaa ottavia ja ajankohtaisia asioita käsitteleviä, joten seuraavassa vielä mietteitä parista viime päivinä kohtaamastani asiasta.

Poikani tuli Turkuun uusinta katsastamaan autoaan. Viimeinen päivä oli kyseessä, isän perintöä tämä viime tippaan jättäminen. Kaikki, huomattavan monet puutteet oli korjattu, mutta pakokaasupäästöille ei korjaamo mahtanut mitään. Katalysaattorin vaihto oli esillä, mutta sekään ei kuulemma olisi ratkaisuksi. Päästöt olivat 700 (jätän lukijaystävällisesti yksikön pois) ja alle 100 pitäisi olla. Mutta kun keinot loppuvat, niin otetaan konstit käyttöön. Autopajan ammattitaitoiset vaikkakin vain auttavasti suomea puhuvat, tuskin tuntiakaan fysiikkaa tai kemiaa pisajuhlitussa peruskoulussamme opiskelleet, kaverit antoivat reseptin: Aja tankki melkein tyhjäksi, jätä 5 litraa, lisää 2,5 litraa masinolia, aja muutama kilometri (vaikka alkoholi ja bensiini sekoittuvat hyvin, niin pieni tärinä ei diffuusion kannalta ole pahitteeksi). Pikainen googlaus vahvisti asian eli ettei huiputuksesta ollut kyse. Lopputulemana oli, että aiempi päästöarvo700 putosi arvoon 30 ja taas saa rippikouluiän jättäneellä kärryllä vuoden huristella (, jos vaan muuten kestää). Relevantti tieto on hyötyä, ja sitä on näköjään olemassa koulun seinien ulkopuolellakin. Mahtavatko muuten edes tehtaalta tulevien autojen päästöt normaali polttoaineella yltää edellä mainittuun? Pari viikkoa sitten julkistettu E10 bensiini tulee varmasti vielä aiheuttamaan paljon polemiikkia, vaikka siitä esitetyt ympäristöhyödyt ovat melkoiset (edellyttäen että annetut tiedot pitävät kutinsa).

Pari päivää sitten kuulin radion uutisista kritiikkiä painoindeksistä. Painoindeksi (BMI) lasketaan tunnetusti suureyhtälöllä

Lääkäridosentti Stubb (Sakari, ei Alexander) esittää, että laskukaavassa pitäisi olla pituuden neliön sijasta kuutio (selkokielellä: kaavassa luvun 2 paikalla luku 3), sillä eihän ihminen ole kaksiulotteinen. Totta, mutta lihavuudella ja laihuudella on vain kaksi vapausastetta, ihminen venyy helposti paksuussuunnassa, jonkin verran leveyssuunnassakin, mutta tuskin lainkaan pituussuunnassa. Ehdotan tasapuolista laskukaavaa: Mallinnetaan ihminen suorakulmaiseksi särmiöksi (selkokielellä kenkälaatikoksi), mitataan pituus, leveys, paksuus ja massa ja lasketaan

Mutta hei, taisin keksiä lisää ruutia. Ihan alkeisfysiikan mukaan kaavani määrittelee kaikille tutun johdannaissuureen nimeltä tiheys. Jos ja kun kaikki ihmiset ovat käytännössä suurin piirtein vettä, niin saadaan kaikille sama arvo. Siitä lyhenteen D niin kuin demokraattinen. (Tähän kohtaan sopisi valistava tietoisku käsitteiden ”massa” ja ”paino” välisestä erosta ja yhteydestä, mutta jätän väliin, etten saa näsäviisaan leimaa.)

Kun likipitäen koko yksilön ihmisarvo kiteytetään yhdeksi luvuksi, kuten painoindeksi, Cooperin testin tulos tai älykkyysosamäärä, tehdään helposti karhunpalvelus. Yksinkertaisista luvuista on yksinkertaista tehdä yksinkertaisia päätelmiä. Ja kun lukuarvon helposti ymmärtää, niin saattaa kritiikittä pitää sitä jumalallisena totuutena. Pahimmillaan seuraukset voivat johtaa syvään masennukseen mutta toisaalta myös liialliseen ylpeyteen.

Valtakunnan ykköslehdessä eli Helsingin Sanomissa oli torstaina 21.10 Daniel Mandelbrotin nekrologi, vasta kokonaisen viikon kuolemansa jälkeen. Maakuntamme ykköslehdestä en uutista huomannut lainkaan, vaikka saattoi se siinäkin olla. Kyseessä on sentään yksi 1900-luvun kuuluisimmista matemaatikoista. Jos vaikka edellä mainittu W.R. menisi ja nyrjäyttäisi nilkkansa, niin media kyllä reagoisi nopeasti ja isosti. Mutta, jos ihmiskunta sadan vuoden kuluttua vielä on voimissaan, niin kumpi edellä mainituista lienee silloin tunnetumpi?

Kuten alussa totesin, en itse ole ollut aloitteellinen tämän kirjoittamiseen, mutta Pontius Pilatuksen sanoin: ”Minkä kirjoitin, sen kirjoitin” (Joh. 19:22).

Maarian Räntämäessä lokakuussa 2010

Markku Koskinen

 

* ”Pornolaulu” (1968). Sanoitus Jukka Virtanen, sävellys Jaakko Salo ja esitys Simo Salminen

 

sarjassa aikaisemmin ilmestynyt

Filosofia ilman historiaa on tyhjää, historia ilman filosofiaa on sokeaa