Turun iltalukion oma blogi

Iltalukiolaisten, opettajien ja oppilaiden elämää

Luonnonmaisemia – ihmisiä kaupunkien vilinässä – vaaroja ja varjoja – seikkailua omalla planeetallamme!

Maailmamme on huomattavasti monimutkaisempi ja elämänmenomme kiivaampaa kuin muutama vuosikymmen sitten. Tätä nykymaailmaa auttaa ymmärtämään maantiede!

Vaikka maapallolla ei ole enää tutkimattomia, kartoittamattomia alueita, lukuun ottamatta valtamerten syvänteitä, niin silti maailmassa on huikea määrä ymmärtämättömyyttä ja väärinymmärrystä sekä tarkoituksellista manipulointia. Tämän vuoksi maantieteellinen tieto ja ymmärrys ovat tärkeämpiä kuin koskaan. Jokaisen tulisi ymmärtää, millaisessa maailmassa elämme ja kuinka täällä toimimme!



Maisema Norjasta


Berliini, metropoli


Tämäkin on hasardi!


Kuvat  © Päivi Olin
 


Opettajat kirjoittavat oppiaineistaan -sarjassa aikaisemmin ilmestynyt:

 

marraskuu 27, 2010 Kirjoittanut | koulu | , , , | Jätä kommentti

Tätä paholaismaista virnistystä ei sitten pakoon päässytkään….

Keskenkasvuisena sain tilaisuuden nauttia Stanley Kubrickin tuotannon helmistä. Jack Nicholsonin tähdittämä Hohto (Shining) teki lähtemättömän vaikutuksen. Elokuvassa perhe lähtee talveksi syrjäistä ja tyhjillään olevaa hotellia hoitamaan. Kaikki ei kuitenkaan suju aivan suunnitelmien mukaan, ja jo alkuvaiheessa katsojalle käy selväksi, että perheen isukilla iso ratas lyö aika ajoin tyhjää. Loppu onkin sitten enemmän tai vähemmän piinaavaa katseltavaa.  
 
Mikä ihme amerikan Jaskaa oikein vaivasi? Viihdemaailma tarjosi esimerkkejä muistakin vastaavista eriasteisista höyrähtäneistä: oli kaikkea mahdollista Halloweenista Kellopeliappelsiiniin. Ihmisen mielen syöverit alkoivat koukuttaa, ja viimein lukiossa psyyken salat alkoivat avautua psykologian oppitunneilla. Oli Freudit, egot, superegot, id:t, kognitiiviset, sosiaalipsykologiset ja neuropsykologiset suuntaukset. Nuoren mieli täyttyi aivan uusilla aineksilla, jotka viimein tuntuivat antavan jonkinlaisen vastauksen siihen, miksi meitä on niin moneen junaan ja osalle riittää laiturikin.
 
Satuin kerran luennolla kuulemaan psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäriä Hannu Lauermaa, joka poleemisesti esitti, että äkillinen uskoontulo on verrattavissa akuuttiin mielenterveydenhäiriöön. Taisipa rinnastaa kyseisen tapahtumaan psykoosiin. Perustelutkin olivat selvät: minäkäsitys, maailmankuva, todellisuuden taju yms. heittävät yhtäkkisesti ja ennalta arvaamatta häränpyllyä. Omaan kuivan sarkastiseen asiatyyliinsä kuuluen Lauerma totesi, että mielenterveys on kovin suhteellista ja aika- sekä yhteisösidonnaista.
 
Lauerman ajatusta soveltaen Jaska voi kauppatorin kulmalla julistaa Jeesusta ja kertoa kommunikoivansa hänen kanssaan päivittäin kenenkään erityisemmin asiaan puuttumatta. Jaskan vapaa kerronta saattaisi kuitenkin saada erilaisen lopputuloksen, jos hän samalla paatoksella huutaisi Napoleonin toista tulemista ja kertoisi tämän vierailevan luonaan päivittäin. Ehkäpä valkotakkiset korjaisivat Jaskan mukaansa, vaikka toisaalta hoitopaikkojen vähäisyyden vuoksi terveydenhuolto saattaisi palauttaa hänet avohoitoon kadulle Napoleoninsa kanssa seurustelemaan.
 
Mikä on totta, hyvää ja suotavaa tänään, ei välttämättä ollut sitä eilen tai tule olemaan huomenna. Paavi 1800-luvun alkupuolen paimenkirjeessään ”eksytysten luettelossa” tiesi kertoa asioista, joita hartaan kristityn tuli karttaa. Näihin kuuluivat mm. rokotukset, omantunnonvapaus ja katuvalot. Vastaavanlaisia nykyajan ”eksytyksiä” näyttäisi koto-Suomessa kristillisten konservatiiviliikkeiden mukaan olevan naispappeus ja seksuaalivähemmistöt. Kunkin aikakauden ”totuus” vaihtelee voimakkaasti kulttuureittain. Maailmankatsomuksien myötä myös käsitys elämän tarkoituksesta ja merkityksellisyydestä, hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä muuttuu. Juutalaisen, kristityn tai muslimin kavahtaessa ajatusta sielunsa joutumisesta ikuiseen kadotukseen buddhalainen ihmettelee moista ajatusta: sielua kun ei olekaan, itse asiassa ei yhtään mitään pysyvää ylipäätään. Suomalaisen tiristäessä mehevää naudan sisäfilettä harras hindu haukkoo kuvotuksen tunteen vallassa henkeään – pyhistä pyhin lehmä on joutunut äärimmäisen häpäisyn kohteeksi.
 
Tietoisuus ja kyky käsitteelliseen ajatteluun ovat mahdollistaneet ihmiselle kyvyn jäsentää maailmaansa ymmärrettävään muotoon. Se, millaiseksi maailma ja ihminen on ymmärretty, vaihtelee kulttuureittain. Hermostomme ja erityisesti otsalohkomme kehittyneisyys luovat useasti tarpeen ymmärtää, oivaltaa, selvittää ihmisen olemassaolon mysteeriä. Ihmistä pidetään tässä suhteessa eläinlajeista ainutlaatuisena, laakamadoilla vastaavaa tarvetta ei tiedetä olevan.
 
Buddhalaisuuden perustaja Siddharta Gautama määritteli elämän tarkoitusta seuraavasti: ”Mikään muodon saanut ei ole pysyvää – ponnistelkaa lakkaamatta.” Tämä kääntynee nykykielelle kehotuksena sivistää itseään, ymmärtää, olla luovasti kiinnostunut. Tähän mm. koulujärjestelmämme tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden – ja jos haluaa, voi psykologian ja uskonnon lisäksi joitain muitakin aineita opiskella.

Opettajat kirjoittavat oppiaineistaan -sarjassa aikaisemmin ilmestynyt:
Filosofia ja historia
Matematiikka
Venäjä
Äidinkieli ja kirjallisuus
Ruotsi

marraskuu 20, 2010 Kirjoittanut | koulu, psykologia, uskonto | , , , | 1 kommentti

Miksi kannattaa opiskella ruotsia jo lukiossa?

Koska ruotsi ei ole enää pakollinen koe ylioppilaskirjoituksissa, lukion jälkeisissä oppilaitoksissa on huolestuttu resurssien tuhlaamisesta: siellä on jouduttu panostamaan perusasioihin syventävien asioiden sijaan. Jatko-opinnot nopeutuvat, kun hankkii riittävän kielitaidon jo lukiossa. Se mahdollistaa myös opiskelun tai työskentelyn Ruotsissa tai jossakin muussa pohjoismaassa.
 

Monissa yliopiston tiedekunnissa, esim. lääketieteellisessä ja oikeustieteellisessä, ruotsia opiskellaan pitkälle sekä suullisesti että kirjallisesti. Myös ammattikorkeakouluissa pitää opiskella ruotsia.

Kielet ovat tärkeitä kansainvälistyvässä maailmassa; äidinkielen taito ei pelkästään riitä. Työpaikkailmoituksissa huomaa, että monet työnantajat toivovat tulevilta työntekijöiltä englannin ja ruotsin kielen taitoa, usein vielä jonkin muunkin kielen taitamista. Varsinkin myyntityössä asiakkaan kielen osaaminen vaikuttaa myönteiseen ostopäätökseen. Silloin ei riitä pelkät kohteliaisuusfraasit, vaan pitää hallita monipuolisen sanaston lisäksi myös maan kulttuuria ja tapoja.
 

Ruotsin kielen osaamisesta on iloa ja hyötyä myös vapaa-aikana. Ruotsinkieliset lehdet, kirjat, teatteriesitykset, tv- ja radio-ohjelmat ovat tutustumisen arvoisia. Myös matkailijana on mukavaa, kun ymmärtää, mitä ihmiset puhuvat ja itse selviytyy maan kielellä tavallisissa arkielämän tilanteissa.

Elokuvatraileri Stieg Larssonin Millenium-trilogian ensimmäisestä osasta Män som hatar kvinnor (Miehet jotka vihaavat naisia, The Girl with the Dragon Tattoo). Ennakkotietojen mukaan elokuvista koostettu televisiosarja esitetään Suomessa MTV3:lla 5.12 alkaen.

marraskuu 14, 2010 Kirjoittanut | kielet, koulu, ruotsin kieli | , , , , | 2 kommenttia

Miksi opiskella äidinkieltä ja kirjallisuutta?

Kuva Flickr/totinkoti

Äidinkieli on eräs koulun tärkeimmistä oppiaineista, ellei kaikkein tärkein. Arvon osoittaa esimerkiksi ylioppilaskirjoitusten ainoan pakollisen kirjoitettavan aineen asema. Mutta vaikka äidinkieli ja kirjallisuus on tärkeä aine, se ei riitä yksin. Muoto ja sisältö kuuluvat aina yhteen hyvässä tekstissäkin, ja siksi äidinkieli tarvitsee lukion muita oppiaineita!

Osa äidinkielen ja kirjallisuuden sisällöstä tulee oman oppiaineen sisältä: kirjallisuudesta, taiteesta, mediasta, viestinnästä, puhumisen ja esiintymisen taidoista, käsityksestä suomen kielestä ja kielistä ylipäänsä, kansallisesta kulttuurista ja muista kulttuureista, laajan tekstikäsityksen mukaisesta ymmärtävästä lukemisesta ja tekstin avaamisesta, kieliopista ja kielenhuollosta ja niin edelleen… Opetussuunnitelmien haasteena onkin viime aikoina ollut sisällön paisuminen. Mikä kaikki kuuluukaan äidinkielen ja kirjallisuuden tunneille? Mitkä seikat ovat niitä ydinasioita, joihin tulisi keskittyä?

Joitakin äidinkielen ja kirjallisuuden tiedoista ja taidoista harjoitellaan muista oppiaineista lainaamalla ja soveltamalla. On selvää, että matematiikan sanallinen tehtävä on käsitettävä eikä asiatekstin selkeyden ja tyylin, saati kielenhuollon, periaatteita saa unohtaa biologian tai historian esseessäkään. Historian ja kirjallisuuden tunnilla sivutaan samoja asioita ja aikakausia mutta mitä yhteistä voisi olla kemian ja äidinkielen ja kirjallisuuden kurssilla? Oppiaineiden integroiminen asettaa haasteensa myös opiskelijalle. Totuttuja oppiaineiden rajoja ja perinteisiä opiskelutapoja on lupa tulevaisuudessa muokata, venyttää, soveltaa, uudistaa ja kehittää.


Mihin äidinkieltä ja kirjallisuutta tarvitaan työelämässä?

Lukion opetussuunnitelman ja jatkokoulutuksessa ja työelämässä tarvittavien vaatimusten on hyvä kohdata. Täysin samoja sisältöjen ei tarvitse olla, sillä keskeinen taito on soveltaminen. Äidinkielessä ja kirjallisuudessa opitaan monia tietoja ja taitoja, joita voi soveltaa. Ymmärtävä lukutaito, kirjoittaminen, viestintä- ja esiintymistaidot, tieto omasta ja muista kulttuureista, ymmärrys medioista ovat taitoja, joita tarvitaan lähes jokaisessa ammatissa ja työpaikassa. Ne voivat ilmetä monella tavalla ja tasolla. Monessa ammatissa tarvitaan toisaalta sellaisia äidinkielen taitoja, jotka saavutetaan vasta työn kautta. Hyvä perusta auttaa tässäkin.

Toisaalta on taitoja ja tietoja, joille on vaikea laskea suoraa hyötysuhdetta tai mitata niiden arvoa vaikka rahassa. Ne voisivat olla ihmisen puskuritietoja, jotka asettuvat varastoiksi hänen sivistyksensä ympärille. Kuka meistä tietää, mitä taitoja tulevaisuudessa tarvitaan?


Mihin äidinkieltä ja kirjallisuutta tarvitaan omassa elämässä?

Äidinkieli on myös taito- ja taide-aine. Kaunokirjallisuuden harrastaminen sallii sukeltaa toisenlaisten ihmisten pään sisään, kielen rajat avaavat maailman ja ajattelun rajoja. Jo Ludvig Wittgenstein näki kielen rajat maailman rajoina. Kirja innostaa, rohkaisee, antaa toivoa – lohduttaakin. Kirjoittamalla voi asettaa järjestykseen omia ilojaan, surujaan, pelkojaan ja toiveitaan. Tietoisesti harkitulla viestinnällä, ystävällisellä sanalla tai sormenpäiden hipaisulla, on usein iso arvo. Joskus on syytä osata olla hiljaa.

Se, joka osaa lukea ja kirjoittaa, ei hämmenny 24/7 auki olevassa ubikinoni-yhteiskunnassa. Hän löytää tärkeimmän, ymmärtää pääasian. Häntä eivät markkinamiehet puijaa, virtuaalitodellisuus sekoita eivätkä poliitikot hämää. Hän toimii itse subjektina, joka osaa ja haluaa selvittää ja vaikuttaa asioiden kulkuun. Jos hän tarvitsee apua toisilta, hän löytää sitäkin. Demokratia ja tasa-arvo lähtevät hänestä.


S2-opetus kuuluu kaikille!

S2-opetus tarkoittaa suomen opettamista toisena ja vieraana kielenä. Jos oleskellaan Suomessa, suomi on toinen kieli. Ulkomailla, jossa suomen kieltä ei voi säännöllisesti kuulla, opittava aine on nimeltään vieras kieli.

Suomi ei ole vaikea kieli vaan sanastoltaan ja rakenteeltaan erilainen kieli kuin muihin kielikuntiin kuuluvat kielet. Suomea on mahdollista oppia aikuisenakin. S2-kielen opetuksen lisäksi oppijan on saatava opetusta tai ylläpidettävä omaa äidinkielen taitoaan. Varsinkin lapsille kotikielen tunnit ovat ovi omaan kulttuuriin, sukuun ja historiaan.

Iltalukiossa S2-opetusta on tarjolla monenlaista: niin pakolaisena kuin työn tai rakkauden perässä tulleillekin. Vaihto-oppilaitakin tavataan. Opetus on tärkeää myös viittomakielisille opiskelijoille. Kursseja on peruskoulussa, lukiossa ja yleisenä kielen opetuksena.

Suomen kielen avulla opitaan suomalaista kulttuuria ja kotoudutaan suomalaiseen yhteiskuntaan: kouluttaudutaan, saadaan työpaikka ja ystäviä, ostetaan auto ja asunto, käydään kaupassa ja harrastuspiirissä, mennään naimisiin, matkustetaan, maksetaan veroja, kasvatetaan lapsia.

Äidinkielenään suomea puhuvan syntyperäisen suomalaisenkin on syytä arvostaa S2-opintoja ja niitä suorittavia. Ulkomaalainen tai maahanmuuttaja toivoo, että hänelle puhutaan rohkeasti suomea!


marraskuu 8, 2010 Kirjoittanut | kielet, kielioppi, kirjallisuus, koulu | , , | 3 kommenttia

Sanotaan, ettei järjellä pysty kukaan Venäjää ymmärtämään …

Jotkut venäjänopiskelijat ovat joskus esittäneet kysymyksen, miksi Venäjällä ovat asiat niin kuin ne ovat ja miksi se eroaa niin paljon muista maista. Miksi siellä on ollut vallassa niin paljon kummajaisia, mitä heiltä olisi odotettavissa seuraavaksi ja päättyykö tämä tyhmyys koskaan?

Onko kaiken tämän edellisen takana ehkä salaperäinen ja mystinen ”venäläinen sielu”?

Kyllä näinkin voi sanoa, mutta tämä olisi aika yksipuolinen näkökanta. Vallassa ovat usein erittäin älykkäät ja fiksut ihmiset, toki heidän toiminnoissaan on usein toivomisen varaa.

Meidän, siis tavallisten kansalaisten mielestä, pitäisi vallassa olevien ihmisten palvella ensisijaisesti kansaa ja valtiota. Ja kun me näemme tekoja, jotka vievät kansan köyhyyteen ja valtion häviöön, niin kaikki tämä tuntuu monen mielestä idioottimaiselta.

Mutta…

Mehän unohdamme, että jokainen valtion virkailija on ennen kaikkea ihminen, kuten me itsekin, ja että hän haluaa ensisijaisesti työskennellä ITSELLEEN, sitten valtiolle ja vasta lopuksi – kansalle.

Ja kai tämä on aika luonnollista.

Jos on olemassa laki, joka kieltää virkailijoita toimimasta itselleen ns. omaan taskuun, niin heidän käyttäytymisensä on meidän mielestämme loogista, mutta kun lakia virkailijoiden vastuusta ei ole, niin heidän käyttäytymisensä tuntuu meistä absurdilta.

Toisin sanoen – virkailijoiden intressi Venäjällä ja ei ainoastaan siellä, on keskittynyt ensisijaisesti heihin itseensä.

Eli mitä oudompi lakiasetus Duumassa keksitään, sitä enemmän virkailija voittaa.

Miten tämä on siis valtiossa ylipäätänsä mahdollista ja miksi sellaista tapahtuu? Siksi, että puuttuu palaute, oppositio.

Yleensä laki Venäjällä ei koske kaikkia. Vain Venäjällä, tietääkseni, ainoana maailmassa, tapahtuu kummallisia järjelle epäloogisia lakiasetuksia, esimerkiksi sellaisia kuten ”Asunnon vuokra nousi 3 kuukautta sitten. Siksi teidän pitäisi nyt maksaa erotus edellisestä summasta”. Tämä asia ei Venäjällä enää ihmetytä ketään. Eli palaute puuttuu virkailijoiden toiminnasta lähes kokonaan.

Jos ihmisen annetaan tehdä kaikkea sitä, mitä hän haluaa ilman, että olisi rangaistuksen pelkoa, niin aika pian hän alkaa käyttäytyä absurdisti, vaikka hän olisi kuinka älykäs ja fiksu. Ja ihminen, vaikka hän olisi lahjakas, mutta ei huomaa tekojensa seurauksia, alkaa pikku hiljaa käyttäytyä aina vain absurdimmin, ja hänen älykkyytensä alkaa laskea eli hän on ihan kuin suojattu, kun kukaan ei anna palautetta.

Miksi sitten vallassa olevat ihmiset eivät huomaa kansansa kärsimyksiä ns. ”namuja” saadessaan?

Vastaus onkin: Venäjällä puuttuu palaute vallassa olevien ihmisten toiminnasta.

Otetaan esimerkiksi kommunismin ideologia. Ihmiskunnan mielessä on ollut aina unelma täydellisestä yhteiskunnasta. Neuvostosensuuriin ja sen kehittymiseen on aina vaikuttanut ratkaisevasti kansan kulloinenkin isä ja hänestä luotu henkilökultti: Lenin ja Stalin olivat kansan suuria johtajia. Hruštšovista ei siihen ollut, Brežnev julistettiin sellaiseksi. Henkilökultin rakentaminen oli osa sosialistisen realismin estetiikkaa. Neuvostoliittolainen poliittinen kulttuuri perustui pitkälti venäläiseen traditioon, joka uskoo enemmän voimakkaisiin yksilöihin kuin poliittisiin rakenteisiin. Stalin onnistui vakuuttamaan kansan omasta ”neroudestaan”. Kulttien rakentaminen oli oleellinen osa byrokraattista hierarkiaa. Lenin-kulttia rakennettiin jo Leninin eläessä – ylimmän, puolueen ja johtajan imagon luomiseksi. Ja Stalin kykeni hyödyntämään sitä. Toisinajattelijoilla on ollut, ja on vieläkin, tukalat paikat Venäjällä. Autoritaariset hallitukset vainoavat ja tappavat toisinajattelijoita suuressa osassa maapalloa vielä tänäkin päivänä…

Jos sosialismi Venäjällä olisi vielä kestänyt vaikka 10 vuotta, niin ei olisi enää vain jokia pistetty virtaamaan toisin päin… vaan seuraukset olisivat olleet valtavia. Sosialismi halusi yhdistää koko maailman yhdeksi MAHTIVALTIOKSI. Sellainen dinosaurus ei ollut onneksi elinvoimainen. Neuvostoliiton hajoaminen olikin aika luonnollinen jatkumo ja näyttö siitä, mitä voi tapahtua, kun palaute puuttuu. Pienessä valtiossa on toki paljon helpompaa antaa ja saada palautetta.

Neuvostovenäjää ei siis enää ole, mutta vieläkin tuntuu valta Venäjällä olevan hallitsematon. Mihin suuret rahat Venäjällä menevät? Kukaan ei oikein tiedä. Etujen systeemi on pohjaton. Maan kansanedustajat ja maan johto on lähes täydellisesti suojattu.

Palautetta saadaan ainoastaan lakoilla ja mielenosoituksilla, jos lupa niiden järjestämiseen saadaan.

Venäjä tulee Venäjäksi vasta silloin, kun palautteiden antajia ruvetaan kuuntelemaan ja virkailijoilta vaatimaan vastuuta. Jos ei, niin aivan luonnollisesti Venäjä hajoaa entisestään, pieniksi osiksi, jossa pienikin poliittinen virhe huomataan ja korjataan nopeammin.

Mitä sitten valtio tarkoittaa? Valtio ei tarkoita presidenttiä, ei hallitusta eikä Duumaa… Se ei ole myöskään armeija eikä miliisi (poliisi). Valtio – se on ensisijaisesti LAKI ja IDEOLOGIA, ja jos viimeistä ei ole, niin palautteen saaminen on ongelmallista. Venäjällä ovat tänä päivänä hajoamassa moraali ja talous. Valtio käyttäytyy kuin keinottelija suhteessa toisiin maihin ja omaan kansaan. Tämäkin on kummallinen ilmiö: vaikka poliitikkoja vaihdettaisiin kuinka tiheään tahtiin, niin jostakin syystä – politiikka ei muutu. Onko Venäjä sittenkin absurdien maa?

Länsi kehittää ja suojaa materialistista pohjaa. Itä – henkistä. Näitä kahta on maailman historian aikana aina yritetty yhdistää keskenään. Liiallisuuksiin on menty ja tämä liioittelu on kasvattanut aggressiivisuutta. Sosialismissa haluttiin tasapainottaa kahta ilmiötä: raha (kaikille tasapuolisesti: kollektivismi) sekä ideologiaa (kommunismin rakentaminen: eli huomenna eletään paremmin kuin tänään). Ja tämä rakennettu ”todellisuus” tarvitsi tietenkin vahvat muurit.

Vaikkei kollektivismin ajatus alun perin ollutkaan huono ajatus – heikkojen, lasten, eläkeläisten edut ja suoja, avustukset opiskelijoille, taiteelle, tieteelle jne. – sillä ajatuksella kerättiin silloin paljon henkistä voimavaraa Venäjällä. Mutta tämä idea eikä Neuvostoliiton laki ei ollutkaan elinvoimainen pitkän päälle, vaikkakin anti koko maailmalle oli valtava.

Tämäkin ilmiö on mielenkiintoinen: nyt, kun Neuvostoliittoa ei enää ole, on islam alkanut vahvasti nostaa päätään…

Mitä Venäjällä on tänä päivänä? On valtio, jossa puuttuvat materialistiset ja henkiset tavoitteet. Vanha on hajonnut, uutta ei vielä oikeastaan ole luotu. Venäjällä asuu erittäin paljon (yli 100) eri kansallisuuksia ja siellä on monia uskontoja. Venäjää pidetään nykyään heikkona valtiona, sitä ei oikein kunnioiteta kansainvälisellä areenalla.

Itse maan väki ei usko parempaan huomiseen tai ei kunnioita kotimaataan. Pikku hiljaa on kuitenkin kehittymässä AIVAN UUSI VALTIO. Kun perestroika alkoi 1985, niin esteeksi tuli ihmisfaktori. Ihmisten psyyke ei oikein ollut valmis ottamaan vastaan uudistuksia. Gorbatšov aloitti laajamittaiset uudistukset, joiden tarkoituksena oli vapauttaa talouselämä menneisyyden kahleista. Kulttuurielämälle merkittävä muutos oli glasnost, joka merkitsi avoimuutta: julkinen sana, lehdistö, radio, televisio, kirjallisuus ja koko kulttuurielämä vapautettiin sensuurin kahleista. Venäjän nykyiset ongelmat ovat seurausta siitä kommunistisesta maailmankuvasta, jota ihmiset siellä vuosikymmeniä rukoilivat. Kommunistinen maailmankuva tarkoittaa siis uskoa valoisaan tulevaisuuteen, ideaaleihin ja moraaliin.

Aika on kulunut ja voi huomata, kuinka kovasti näitä edellä mainittuja arvoja siellä ravistellaan.

Venäjällä näyttää kuitenkin olevan valoisa tulevaisuus, sillä ihmiset ovat valmiit ottamaan vastaan kaikkea uutta, eikä välttämättä länneltä, ja jättämään entiset stereotypiat menneeseen.

Venäläinen on ymmärtänyt, että hän itse on oman rakkaan Venäjän rakentaja.

Vasta hiljattain venäläinen rukoili itään päin. Tästä syystä talous romahti. Viimeiset parikymmentä vuotta ovat venäläiset jumaloineet materiaa (länttä). Mutta tämäkään ”kultainen vasikka” ei ole tuonut heille onnea, vaan henkisen romahduksen.

Pienessä ajassa Venäjä on käväissyt sekä idässä ja lännessä, ja kumpikaan malli ei oikein ole sopinut sille. Nyt luodaan Venäjällä jotakin aivan uutta ja yritetään yhdistää molemmat: sekä itä että länsi. Jos Venäjä onnistuu siinä, niin siitä voi tulevaisuudessa puhua, ei niin ikään sen eloon jäämisestä enää, vaan jopa sen kukoistuksesta.

Nykyään on kyllä hyödyllistä seurata omiakin stereotypioita. Missä mennään, IHMINEN?

Ajat muuttuvat, ns. kehitysmaat kehittyvät. Mutta ns. kehittyneet maat (jotka siis luulevat olevansa jo kehittyneitä).. kehittyvätkö ne enää? Tai alkaako tästä kehittyneisyyden pysähtyneisyydestä alamäki jo näkyä?

Sanotaan, ettei järjellä pysty Venäjää ymmärtämään. Tai sittenkin voi? – Sydämellä!


Mielenkiintoista luettavaa:

Venäjää voi ymmärtää

Venäläiset tiet

Minun Venäjäni – Моя Россия

Helppoa venäjää

Enemmän tai vähemmän merkittäviä uutisia idän ihmemaasta: Viihdepainotteinen Venäjä-blogi

Kannattasiko venäjän kielestäkin pitää enemmän huolta?

Hannu Reime esittelee venäjän kielen. Kuuntele! (saattaa vaatia hakua, esim Hannu Reime)

Opi venäjän aakkoset 30 minuutissa!

Venäjää voi siis kyllä ymmärtää! Täältä tullaan, Venäjä!

Ajatukseni ovat syntyneet työn ohessa, keskusteluista sekä suomalaisten venäjänopiskelijoiden, venäläisten ystävieni että kirjojen ja lehtienkin kanssa.

Lopuksi kerron teille yhden vitsin:

”Luennoitsija kiinnitti luentosalin taululle nelikulmaisen valkoisen paperiarkin ja teki arkin keskelle pienen mustan pisteen. Hän kysyi opiskelijoilta, mitä he näkivät.

— Mustan pisteen.

— Eikö kukaan teistä näe isoa valkoista neliötä? kysyi luennoitsija.”

 

Toivottavasti sinä näit taulussa muutakin kuin pienen mustan pisteen!

Joten ei muuta kun: Tervetuloa venäjän kielen kursseilleni, tutustumaan tämän ihanan ja kauniin kielen kautta salaperäiseen venäläiseen sieluun!

Салют kaikille!

iltiksen venäjän ope.


marraskuu 3, 2010 Kirjoittanut | kielet, paikat | , , , | 3 kommenttia

   

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.