Sanotaan, ettei järjellä pysty kukaan Venäjää ymmärtämään …
Jotkut venäjänopiskelijat ovat joskus esittäneet kysymyksen, miksi Venäjällä ovat asiat niin kuin ne ovat ja miksi se eroaa niin paljon muista maista. Miksi siellä on ollut vallassa niin paljon kummajaisia, mitä heiltä olisi odotettavissa seuraavaksi ja päättyykö tämä tyhmyys koskaan?
Onko kaiken tämän edellisen takana ehkä salaperäinen ja mystinen ”venäläinen sielu”?
Kyllä näinkin voi sanoa, mutta tämä olisi aika yksipuolinen näkökanta. Vallassa ovat usein erittäin älykkäät ja fiksut ihmiset, toki heidän toiminnoissaan on usein toivomisen varaa.
Meidän, siis tavallisten kansalaisten mielestä, pitäisi vallassa olevien ihmisten palvella ensisijaisesti kansaa ja valtiota. Ja kun me näemme tekoja, jotka vievät kansan köyhyyteen ja valtion häviöön, niin kaikki tämä tuntuu monen mielestä idioottimaiselta.
Mutta…
Mehän unohdamme, että jokainen valtion virkailija on ennen kaikkea ihminen, kuten me itsekin, ja että hän haluaa ensisijaisesti työskennellä ITSELLEEN, sitten valtiolle ja vasta lopuksi – kansalle.
Ja kai tämä on aika luonnollista.
Jos on olemassa laki, joka kieltää virkailijoita toimimasta itselleen ns. omaan taskuun, niin heidän käyttäytymisensä on meidän mielestämme loogista, mutta kun lakia virkailijoiden vastuusta ei ole, niin heidän käyttäytymisensä tuntuu meistä absurdilta.
Toisin sanoen – virkailijoiden intressi Venäjällä ja ei ainoastaan siellä, on keskittynyt ensisijaisesti heihin itseensä.
Eli mitä oudompi lakiasetus Duumassa keksitään, sitä enemmän virkailija voittaa.
Miten tämä on siis valtiossa ylipäätänsä mahdollista ja miksi sellaista tapahtuu? Siksi, että puuttuu palaute, oppositio.
Yleensä laki Venäjällä ei koske kaikkia. Vain Venäjällä, tietääkseni, ainoana maailmassa, tapahtuu kummallisia järjelle epäloogisia lakiasetuksia, esimerkiksi sellaisia kuten ”Asunnon vuokra nousi 3 kuukautta sitten. Siksi teidän pitäisi nyt maksaa erotus edellisestä summasta”. Tämä asia ei Venäjällä enää ihmetytä ketään. Eli palaute puuttuu virkailijoiden toiminnasta lähes kokonaan.
Jos ihmisen annetaan tehdä kaikkea sitä, mitä hän haluaa ilman, että olisi rangaistuksen pelkoa, niin aika pian hän alkaa käyttäytyä absurdisti, vaikka hän olisi kuinka älykäs ja fiksu. Ja ihminen, vaikka hän olisi lahjakas, mutta ei huomaa tekojensa seurauksia, alkaa pikku hiljaa käyttäytyä aina vain absurdimmin, ja hänen älykkyytensä alkaa laskea eli hän on ihan kuin suojattu, kun kukaan ei anna palautetta.
Miksi sitten vallassa olevat ihmiset eivät huomaa kansansa kärsimyksiä ns. ”namuja” saadessaan?
Vastaus onkin: Venäjällä puuttuu palaute vallassa olevien ihmisten toiminnasta.
Otetaan esimerkiksi kommunismin ideologia. Ihmiskunnan mielessä on ollut aina unelma täydellisestä yhteiskunnasta. Neuvostosensuuriin ja sen kehittymiseen on aina vaikuttanut ratkaisevasti kansan kulloinenkin isä ja hänestä luotu henkilökultti: Lenin ja Stalin olivat kansan suuria johtajia. Hruštšovista ei siihen ollut, Brežnev julistettiin sellaiseksi. Henkilökultin rakentaminen oli osa sosialistisen realismin estetiikkaa. Neuvostoliittolainen poliittinen kulttuuri perustui pitkälti venäläiseen traditioon, joka uskoo enemmän voimakkaisiin yksilöihin kuin poliittisiin rakenteisiin. Stalin onnistui vakuuttamaan kansan omasta ”neroudestaan”. Kulttien rakentaminen oli oleellinen osa byrokraattista hierarkiaa. Lenin-kulttia rakennettiin jo Leninin eläessä – ylimmän, puolueen ja johtajan imagon luomiseksi. Ja Stalin kykeni hyödyntämään sitä. Toisinajattelijoilla on ollut, ja on vieläkin, tukalat paikat Venäjällä. Autoritaariset hallitukset vainoavat ja tappavat toisinajattelijoita suuressa osassa maapalloa vielä tänäkin päivänä…
Jos sosialismi Venäjällä olisi vielä kestänyt vaikka 10 vuotta, niin ei olisi enää vain jokia pistetty virtaamaan toisin päin… vaan seuraukset olisivat olleet valtavia. Sosialismi halusi yhdistää koko maailman yhdeksi MAHTIVALTIOKSI. Sellainen dinosaurus ei ollut onneksi elinvoimainen. Neuvostoliiton hajoaminen olikin aika luonnollinen jatkumo ja näyttö siitä, mitä voi tapahtua, kun palaute puuttuu. Pienessä valtiossa on toki paljon helpompaa antaa ja saada palautetta.
Neuvostovenäjää ei siis enää ole, mutta vieläkin tuntuu valta Venäjällä olevan hallitsematon. Mihin suuret rahat Venäjällä menevät? Kukaan ei oikein tiedä. Etujen systeemi on pohjaton. Maan kansanedustajat ja maan johto on lähes täydellisesti suojattu.
Palautetta saadaan ainoastaan lakoilla ja mielenosoituksilla, jos lupa niiden järjestämiseen saadaan.
Venäjä tulee Venäjäksi vasta silloin, kun palautteiden antajia ruvetaan kuuntelemaan ja virkailijoilta vaatimaan vastuuta. Jos ei, niin aivan luonnollisesti Venäjä hajoaa entisestään, pieniksi osiksi, jossa pienikin poliittinen virhe huomataan ja korjataan nopeammin.
Mitä sitten valtio tarkoittaa? Valtio ei tarkoita presidenttiä, ei hallitusta eikä Duumaa… Se ei ole myöskään armeija eikä miliisi (poliisi). Valtio – se on ensisijaisesti LAKI ja IDEOLOGIA, ja jos viimeistä ei ole, niin palautteen saaminen on ongelmallista. Venäjällä ovat tänä päivänä hajoamassa moraali ja talous. Valtio käyttäytyy kuin keinottelija suhteessa toisiin maihin ja omaan kansaan. Tämäkin on kummallinen ilmiö: vaikka poliitikkoja vaihdettaisiin kuinka tiheään tahtiin, niin jostakin syystä – politiikka ei muutu. Onko Venäjä sittenkin absurdien maa?
Länsi kehittää ja suojaa materialistista pohjaa. Itä – henkistä. Näitä kahta on maailman historian aikana aina yritetty yhdistää keskenään. Liiallisuuksiin on menty ja tämä liioittelu on kasvattanut aggressiivisuutta. Sosialismissa haluttiin tasapainottaa kahta ilmiötä: raha (kaikille tasapuolisesti: kollektivismi) sekä ideologiaa (kommunismin rakentaminen: eli huomenna eletään paremmin kuin tänään). Ja tämä rakennettu ”todellisuus” tarvitsi tietenkin vahvat muurit.
Vaikkei kollektivismin ajatus alun perin ollutkaan huono ajatus – heikkojen, lasten, eläkeläisten edut ja suoja, avustukset opiskelijoille, taiteelle, tieteelle jne. – sillä ajatuksella kerättiin silloin paljon henkistä voimavaraa Venäjällä. Mutta tämä idea eikä Neuvostoliiton laki ei ollutkaan elinvoimainen pitkän päälle, vaikkakin anti koko maailmalle oli valtava.
Tämäkin ilmiö on mielenkiintoinen: nyt, kun Neuvostoliittoa ei enää ole, on islam alkanut vahvasti nostaa päätään…
Mitä Venäjällä on tänä päivänä? On valtio, jossa puuttuvat materialistiset ja henkiset tavoitteet. Vanha on hajonnut, uutta ei vielä oikeastaan ole luotu. Venäjällä asuu erittäin paljon (yli 100) eri kansallisuuksia ja siellä on monia uskontoja. Venäjää pidetään nykyään heikkona valtiona, sitä ei oikein kunnioiteta kansainvälisellä areenalla.
Itse maan väki ei usko parempaan huomiseen tai ei kunnioita kotimaataan. Pikku hiljaa on kuitenkin kehittymässä AIVAN UUSI VALTIO. Kun perestroika alkoi 1985, niin esteeksi tuli ihmisfaktori. Ihmisten psyyke ei oikein ollut valmis ottamaan vastaan uudistuksia. Gorbatšov aloitti laajamittaiset uudistukset, joiden tarkoituksena oli vapauttaa talouselämä menneisyyden kahleista. Kulttuurielämälle merkittävä muutos oli glasnost, joka merkitsi avoimuutta: julkinen sana, lehdistö, radio, televisio, kirjallisuus ja koko kulttuurielämä vapautettiin sensuurin kahleista. Venäjän nykyiset ongelmat ovat seurausta siitä kommunistisesta maailmankuvasta, jota ihmiset siellä vuosikymmeniä rukoilivat. Kommunistinen maailmankuva tarkoittaa siis uskoa valoisaan tulevaisuuteen, ideaaleihin ja moraaliin.
Aika on kulunut ja voi huomata, kuinka kovasti näitä edellä mainittuja arvoja siellä ravistellaan.
Venäjällä näyttää kuitenkin olevan valoisa tulevaisuus, sillä ihmiset ovat valmiit ottamaan vastaan kaikkea uutta, eikä välttämättä länneltä, ja jättämään entiset stereotypiat menneeseen.
Venäläinen on ymmärtänyt, että hän itse on oman rakkaan Venäjän rakentaja.
Vasta hiljattain venäläinen rukoili itään päin. Tästä syystä talous romahti. Viimeiset parikymmentä vuotta ovat venäläiset jumaloineet materiaa (länttä). Mutta tämäkään ”kultainen vasikka” ei ole tuonut heille onnea, vaan henkisen romahduksen.
Pienessä ajassa Venäjä on käväissyt sekä idässä ja lännessä, ja kumpikaan malli ei oikein ole sopinut sille. Nyt luodaan Venäjällä jotakin aivan uutta ja yritetään yhdistää molemmat: sekä itä että länsi. Jos Venäjä onnistuu siinä, niin siitä voi tulevaisuudessa puhua, ei niin ikään sen eloon jäämisestä enää, vaan jopa sen kukoistuksesta.
Nykyään on kyllä hyödyllistä seurata omiakin stereotypioita. Missä mennään, IHMINEN?
Ajat muuttuvat, ns. kehitysmaat kehittyvät. Mutta ns. kehittyneet maat (jotka siis luulevat olevansa jo kehittyneitä).. kehittyvätkö ne enää? Tai alkaako tästä kehittyneisyyden pysähtyneisyydestä alamäki jo näkyä?
Sanotaan, ettei järjellä pysty Venäjää ymmärtämään. Tai sittenkin voi? – Sydämellä!
Mielenkiintoista luettavaa:
Enemmän tai vähemmän merkittäviä uutisia idän ihmemaasta: Viihdepainotteinen Venäjä-blogi
Kannattasiko venäjän kielestäkin pitää enemmän huolta?
Hannu Reime esittelee venäjän kielen. Kuuntele! (saattaa vaatia hakua, esim Hannu Reime)
Venäjää voi siis kyllä ymmärtää! Täältä tullaan, Venäjä!
Ajatukseni ovat syntyneet työn ohessa, keskusteluista sekä suomalaisten venäjänopiskelijoiden, venäläisten ystävieni että kirjojen ja lehtienkin kanssa.
Lopuksi kerron teille yhden vitsin:
”Luennoitsija kiinnitti luentosalin taululle nelikulmaisen valkoisen paperiarkin ja teki arkin keskelle pienen mustan pisteen. Hän kysyi opiskelijoilta, mitä he näkivät.
— Mustan pisteen.
— Eikö kukaan teistä näe isoa valkoista neliötä? kysyi luennoitsija.”
Toivottavasti sinä näit taulussa muutakin kuin pienen mustan pisteen!
Joten ei muuta kun: Tervetuloa venäjän kielen kursseilleni, tutustumaan tämän ihanan ja kauniin kielen kautta salaperäiseen venäläiseen sieluun!
Салют kaikille!
iltiksen venäjän ope.
Tykkää tästä:
Iltalukio Twitterissä
Iltalukio Facebookissa
-
