Miksi opiskella äidinkieltä ja kirjallisuutta?

Kuva Flickr/totinkoti

Äidinkieli on eräs koulun tärkeimmistä oppiaineista, ellei kaikkein tärkein. Arvon osoittaa esimerkiksi ylioppilaskirjoitusten ainoan pakollisen kirjoitettavan aineen asema. Mutta vaikka äidinkieli ja kirjallisuus on tärkeä aine, se ei riitä yksin. Muoto ja sisältö kuuluvat aina yhteen hyvässä tekstissäkin, ja siksi äidinkieli tarvitsee lukion muita oppiaineita!

Osa äidinkielen ja kirjallisuuden sisällöstä tulee oman oppiaineen sisältä: kirjallisuudesta, taiteesta, mediasta, viestinnästä, puhumisen ja esiintymisen taidoista, käsityksestä suomen kielestä ja kielistä ylipäänsä, kansallisesta kulttuurista ja muista kulttuureista, laajan tekstikäsityksen mukaisesta ymmärtävästä lukemisesta ja tekstin avaamisesta, kieliopista ja kielenhuollosta ja niin edelleen… Opetussuunnitelmien haasteena onkin viime aikoina ollut sisällön paisuminen. Mikä kaikki kuuluukaan äidinkielen ja kirjallisuuden tunneille? Mitkä seikat ovat niitä ydinasioita, joihin tulisi keskittyä?

Joitakin äidinkielen ja kirjallisuuden tiedoista ja taidoista harjoitellaan muista oppiaineista lainaamalla ja soveltamalla. On selvää, että matematiikan sanallinen tehtävä on käsitettävä eikä asiatekstin selkeyden ja tyylin, saati kielenhuollon, periaatteita saa unohtaa biologian tai historian esseessäkään. Historian ja kirjallisuuden tunnilla sivutaan samoja asioita ja aikakausia mutta mitä yhteistä voisi olla kemian ja äidinkielen ja kirjallisuuden kurssilla? Oppiaineiden integroiminen asettaa haasteensa myös opiskelijalle. Totuttuja oppiaineiden rajoja ja perinteisiä opiskelutapoja on lupa tulevaisuudessa muokata, venyttää, soveltaa, uudistaa ja kehittää.

Mihin äidinkieltä ja kirjallisuutta tarvitaan työelämässä?

Lukion opetussuunnitelman ja jatkokoulutuksessa ja työelämässä tarvittavien vaatimusten on hyvä kohdata. Täysin samoja sisältöjen ei tarvitse olla, sillä keskeinen taito on soveltaminen. Äidinkielessä ja kirjallisuudessa opitaan monia tietoja ja taitoja, joita voi soveltaa. Ymmärtävä lukutaito, kirjoittaminen, viestintä- ja esiintymistaidot, tieto omasta ja muista kulttuureista, ymmärrys medioista ovat taitoja, joita tarvitaan lähes jokaisessa ammatissa ja työpaikassa. Ne voivat ilmetä monella tavalla ja tasolla. Monessa ammatissa tarvitaan toisaalta sellaisia äidinkielen taitoja, jotka saavutetaan vasta työn kautta. Hyvä perusta auttaa tässäkin.

Toisaalta on taitoja ja tietoja, joille on vaikea laskea suoraa hyötysuhdetta tai mitata niiden arvoa vaikka rahassa. Ne voisivat olla ihmisen puskuritietoja, jotka asettuvat varastoiksi hänen sivistyksensä ympärille. Kuka meistä tietää, mitä taitoja tulevaisuudessa tarvitaan?

Mihin äidinkieltä ja kirjallisuutta tarvitaan omassa elämässä?

Äidinkieli on myös taito- ja taide-aine. Kaunokirjallisuuden harrastaminen sallii sukeltaa toisenlaisten ihmisten pään sisään, kielen rajat avaavat maailman ja ajattelun rajoja. Jo Ludvig Wittgenstein näki kielen rajat maailman rajoina. Kirja innostaa, rohkaisee, antaa toivoa – lohduttaakin. Kirjoittamalla voi asettaa järjestykseen omia ilojaan, surujaan, pelkojaan ja toiveitaan. Tietoisesti harkitulla viestinnällä, ystävällisellä sanalla tai sormenpäiden hipaisulla, on usein iso arvo. Joskus on syytä osata olla hiljaa.

Se, joka osaa lukea ja kirjoittaa, ei hämmenny 24/7 auki olevassa ubikinoni-yhteiskunnassa. Hän löytää tärkeimmän, ymmärtää pääasian. Häntä eivät markkinamiehet puijaa, virtuaalitodellisuus sekoita eivätkä poliitikot hämää. Hän toimii itse subjektina, joka osaa ja haluaa selvittää ja vaikuttaa asioiden kulkuun. Jos hän tarvitsee apua toisilta, hän löytää sitäkin. Demokratia ja tasa-arvo lähtevät hänestä.

S2-opetus kuuluu kaikille!

S2-opetus tarkoittaa suomen opettamista toisena ja vieraana kielenä. Jos oleskellaan Suomessa, suomi on toinen kieli. Ulkomailla, jossa suomen kieltä ei voi säännöllisesti kuulla, opittava aine on nimeltään vieras kieli.

Suomi ei ole vaikea kieli vaan sanastoltaan ja rakenteeltaan erilainen kieli kuin muihin kielikuntiin kuuluvat kielet. Suomea on mahdollista oppia aikuisenakin. S2-kielen opetuksen lisäksi oppijan on saatava opetusta tai ylläpidettävä omaa äidinkielen taitoaan. Varsinkin lapsille kotikielen tunnit ovat ovi omaan kulttuuriin, sukuun ja historiaan.

Iltalukiossa S2-opetusta on tarjolla monenlaista: niin pakolaisena kuin työn tai rakkauden perässä tulleillekin. Vaihto-oppilaitakin tavataan. Opetus on tärkeää myös viittomakielisille opiskelijoille. Kursseja on peruskoulussa, lukiossa ja yleisenä kielen opetuksena.

Suomen kielen avulla opitaan suomalaista kulttuuria ja kotoudutaan suomalaiseen yhteiskuntaan: kouluttaudutaan, saadaan työpaikka ja ystäviä, ostetaan auto ja asunto, käydään kaupassa ja harrastuspiirissä, mennään naimisiin, matkustetaan, maksetaan veroja, kasvatetaan lapsia.

Äidinkielenään suomea puhuvan syntyperäisen suomalaisenkin on syytä arvostaa S2-opintoja ja niitä suorittavia. Ulkomaalainen tai maahanmuuttaja toivoo, että hänelle puhutaan rohkeasti suomea!