Tätä paholaismaista virnistystä ei sitten pakoon päässytkään….
Keskenkasvuisena sain tilaisuuden nauttia Stanley Kubrickin tuotannon helmistä. Jack Nicholsonin tähdittämä Hohto (Shining) teki lähtemättömän vaikutuksen. Elokuvassa perhe lähtee talveksi syrjäistä ja tyhjillään olevaa hotellia hoitamaan. Kaikki ei kuitenkaan suju aivan suunnitelmien mukaan, ja jo alkuvaiheessa katsojalle käy selväksi, että perheen isukilla iso ratas lyö aika ajoin tyhjää. Loppu onkin sitten enemmän tai vähemmän piinaavaa katseltavaa. Mikä ihme amerikan Jaskaa oikein vaivasi? Viihdemaailma tarjosi esimerkkejä muistakin vastaavista eriasteisista höyrähtäneistä: oli kaikkea mahdollista Halloweenista Kellopeliappelsiiniin. Ihmisen mielen syöverit alkoivat koukuttaa, ja viimein lukiossa psyyken salat alkoivat avautua psykologian oppitunneilla. Oli Freudit, egot, superegot, id:t, kognitiiviset, sosiaalipsykologiset ja neuropsykologiset suuntaukset. Nuoren mieli täyttyi aivan uusilla aineksilla, jotka viimein tuntuivat antavan jonkinlaisen vastauksen siihen, miksi meitä on niin moneen junaan ja osalle riittää laiturikin.
Satuin kerran luennolla kuulemaan psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäriä Hannu Lauermaa, joka poleemisesti esitti, että äkillinen uskoontulo on verrattavissa akuuttiin mielenterveydenhäiriöön. Taisipa rinnastaa kyseisen tapahtumaan psykoosiin. Perustelutkin olivat selvät: minäkäsitys, maailmankuva, todellisuuden taju yms. heittävät yhtäkkisesti ja ennalta arvaamatta häränpyllyä. Omaan kuivan sarkastiseen asiatyyliinsä kuuluen Lauerma totesi, että mielenterveys on kovin suhteellista ja aika- sekä yhteisösidonnaista.
Lauerman ajatusta soveltaen Jaska voi kauppatorin kulmalla julistaa Jeesusta ja kertoa kommunikoivansa hänen kanssaan päivittäin kenenkään erityisemmin asiaan puuttumatta. Jaskan vapaa kerronta saattaisi kuitenkin saada erilaisen lopputuloksen, jos hän samalla paatoksella huutaisi Napoleonin toista tulemista ja kertoisi tämän vierailevan luonaan päivittäin. Ehkäpä valkotakkiset korjaisivat Jaskan mukaansa, vaikka toisaalta hoitopaikkojen vähäisyyden vuoksi terveydenhuolto saattaisi palauttaa hänet avohoitoon kadulle Napoleoninsa kanssa seurustelemaan.
Mikä on totta, hyvää ja suotavaa tänään, ei välttämättä ollut sitä eilen tai tule olemaan huomenna. Paavi 1800-luvun alkupuolen paimenkirjeessään ”eksytysten luettelossa” tiesi kertoa asioista, joita hartaan kristityn tuli karttaa. Näihin kuuluivat mm. rokotukset, omantunnonvapaus ja katuvalot. Vastaavanlaisia nykyajan ”eksytyksiä” näyttäisi koto-Suomessa kristillisten konservatiiviliikkeiden mukaan olevan naispappeus ja seksuaalivähemmistöt. Kunkin aikakauden ”totuus” vaihtelee voimakkaasti kulttuureittain. Maailmankatsomuksien myötä myös käsitys elämän tarkoituksesta ja merkityksellisyydestä, hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä muuttuu. Juutalaisen, kristityn tai muslimin kavahtaessa ajatusta sielunsa joutumisesta ikuiseen kadotukseen buddhalainen ihmettelee moista ajatusta: sielua kun ei olekaan, itse asiassa ei yhtään mitään pysyvää ylipäätään. Suomalaisen tiristäessä mehevää naudan sisäfilettä harras hindu haukkoo kuvotuksen tunteen vallassa henkeään – pyhistä pyhin lehmä on joutunut äärimmäisen häpäisyn kohteeksi. Tietoisuus ja kyky käsitteelliseen ajatteluun ovat mahdollistaneet ihmiselle kyvyn jäsentää maailmaansa ymmärrettävään muotoon. Se, millaiseksi maailma ja ihminen on ymmärretty, vaihtelee kulttuureittain. Hermostomme ja erityisesti otsalohkomme kehittyneisyys luovat useasti tarpeen ymmärtää, oivaltaa, selvittää ihmisen olemassaolon mysteeriä. Ihmistä pidetään tässä suhteessa eläinlajeista ainutlaatuisena, laakamadoilla vastaavaa tarvetta ei tiedetä olevan.
Buddhalaisuuden perustaja Siddharta Gautama määritteli elämän tarkoitusta seuraavasti: ”Mikään muodon saanut ei ole pysyvää – ponnistelkaa lakkaamatta.” Tämä kääntynee nykykielelle kehotuksena sivistää itseään, ymmärtää, olla luovasti kiinnostunut. Tähän mm. koulujärjestelmämme tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden – ja jos haluaa, voi psykologian ja uskonnon lisäksi joitain muitakin aineita opiskella.
Opettajat kirjoittavat oppiaineistaan -sarjassa aikaisemmin ilmestynyt:
Iltalukio Twitterissä
Iltalukio Facebookissa
-
