Toisaalta…. Kun näitä kullan nuppuja on nyt viisi ja kohta seitsemän, niin myönnettävä on: mikä helpotus, etteivät asu tuossa naapurissa…. saa vanhakin joskus nukkua ihan rauhassa. (vanha = 53v.)

Terv.syksyn -09 tuore verkkolukiolainen.

Käytän kyllä toimivampaa lähestymistapaa: Kun näen kertaa-komparatiivin, yleensä leimaan sitä käyttävän henkilön “matikan tunnilla unelmoineeksi” tai kokonaan kouluttamattomaksi, mutta kirjakielessä en sitä tule ikinä hyväksymään.

Esimerkkisi nyt ei oikeastaan sopinut tähän, se oli englantia. Tosin englannin kielessä on sama ongelma. Googletus tuotti tuloksia hauilla “three times larger than” ja “three times as large”. Matemaattiset artikkelit vain sijoittuivat viimeiseen ryhmään. Lisäksi oikeana matemaatisena ilmauksena pidetään sielläkin jälkimmäistä, kuten vastaus http://mathforum.org/library/drmath/view/52338.html Math Forumilla osoittaa.

“Mathematics of Computation” voisi pistää miettimään hetkeksi… Kyseessähän on enemmänkin tietojenkäsittelytieteeseen liityvä lehti. Olen viimeisen viiden vuoden aikana suorittaessani jatko-opintoja huomannut, että kovin suurta kunnioitusta matematiikkaa kohtaan eivät tietojenkäsittelijät tunne. Merkintä lg merkitsee lähes poikkeuksetta 2-kantaista logaritmia vaikka lb on varattu siihen.
Ikinä en usko, että Turun yliopiston matematiikan laitoksella suomenkielisissä artikkeleissa kertaa-komparatiivi menisi läpi!

On niitä matemaattisia käsityksiä oiottu ennenkin. Väisälän algebra aikanaan ilmoitti, että neliöjuurella on kaksi arvoa, positiivinen ja negatiivinen. Tämä käsitys elää tosin vieläkin. Iltalukiossa sen huomaa; osa oppilaista on kyseistä kirjaa joskus lukenut.

Kielenhuollolliselta kannalta kolminkertainen on ilmaisuista kaunein! Miksi siis emme pyrkisi käyttämään sitä.

Mielenkiintoista asiasta tekee sen, että kolme kertaa pienempi oli jo ilmeisesti kuollut. Se astui kuvaan mukaan mystisesti alle 10 vuotta sitten. Nykyäänkin sitä käyttää vain nuoriso ja heihin voimme vielä vaikuttaa. Haudataan se!

Otetaan konkreettinen esimerkki. Oletetaan, että luet lehdestä “Mathematics of Computation” artikkelia “Quintic polynomials and real cyclotomic fields with large class number”, ja siinä lukee:

“The first volume is √5 times larger, …”

Ryhdytkö tällöin vakavissasi miettimään, “onko [kirjoittaja] matemaattisesti suuntautunut”? Ja kun olet aikasi miettinyt, monikokertaista ymmärrät hänen tarkoittavan?

Kun minulla ei ole mitään ongelmaa ymmärtää mitä kirjoittaja tuossa tarkoittaa, niin minua kiinnostaisi kuulla, miten perustelee ajattelutapansa etevämmyyden sellainen, jolle samat ilmaisut tuottavat alati hämmennystä ja ymmärrysvaikeuksia.

“… matemaattiset virheet ymmärretään täysin …”

Hetkinen, mitkä virheet? Jos tarkoituksesi on esittää, että kaksi kertaa suuremmassa on jokin matemaattinen virhe, niin matemaattinen perustelu olisi kiva yllätys.

“Minua itse asiassa kiinnostaa, miksi on palattava takaisin johonkin vanhanaikaiseen kieleen.”

Kuinka niin “palattava” ja “vanhanaikaiseen”? Eihän tuo vertailutapa ole missään vaiheessa mihinkään kadonnut.

“Koko juttu voitaisiin välttää sopimalla että …”

Huhhuh. No joo, harrastelijakielenhuoltajilla on joskus aika utopistinen käsitys kielenhuollon mahdollisuuksista. Yksipuolista “sopimista” tässä asiassa ovat jotkut kyllä yrittäneet jo viitisenkymmentä vuotta mutta ilmeisen huonolla menestyksellä.

Pieni havainnollistus ratkaisuehdotuksesi ongelmista. Vaikka (epärealistisesti) oletettaisiin, että sopimuksen voimalla kaksi kertaa suuremmat tosiaan katoaisivat kielenkäytöstä 16.2.2009, niin ne väistämättä säilyvät miljoonissa tähän asti kirjoitetuissa teksteissä. Oletko ajatellut, miten niiden kanssa sitten tullaan toimeen – vai “sovitaanko” että kaikki helmikuuta 2009 edeltävät kirjat ja lehdet katoavat maailmasta?

Ensimmäistä kysymystäsi kummastelen. Olen kai sitten itse sen kouluopetuksen oikun ensimmäisiä kasvatteja ja minulla ei ole koskaan ollut ongelmaa perustella käsitystäni.
Tietysti joudun asiaa miettimään. Jos uutisissa sanotaan, että Tuurin kyläkaupan myynti on kaksi kertaa suurempi kuin edellisenä vuonna, asia ei varsinaisesti kiinnosta minua pätkääkään. Jos sen sijaan etsin kaupasta esimerkiksi elektoniikkaa, ja myyjä toteaa seuraavan hintaluokan olevan jo puolta suurempi, joudun tarkistamaan mikä käsitys hänellä on puolta suuremmasta. Matemaatikkona nyt muutenkin mietin syntyjä syviä.

Enemmän kuitenkin ihmetystä aiheutti kysymys mitä saavutan miettimiselläni? Mielenrauhan… Tunteen, että edes joskus puhun samaa kieltä kuin muut… jos saavutan. Tarkoitukseni ei ole käydä niiden kimppuun, jotka puhuvat toisin kuin minä. Matematiikkaa vihataan muutenkin tarpeeksi. Siksi minua erityisesti kismittääkin se, että kielellisiin virheisiin puututaan liiankin kärkkäästi, mutta matemaattiset virheet ymmärretään täysin. Aivan kuin harvat ja valitut osaisivat tätä salakieltä puhua.

Toinen huomautuksesi on osoitus siitä, että enpä hallitse tätä kieltä minäkään. “Sanonnalla” mainitsemassasi lauseessa tarkoitin nimenomaan sitä sanontaa, joka minulle on ainoa oikea. Merkityksen siis ei ollut tarkoitus muuttua, mutta pronomini unohtui. Anteeksi.

En ole lukenut tutkimuksestasi kuin sen osan joka Tiede-lehdessä julkaistiin. Minua itse asiassa kiinnostaa, miksi on palattava takaisin johonkin vanhanaikaiseen kieleen. Lisäksi jos sanonta periytyy ruotsin kielestä, sen käyttö oli kyseenalaista alunperinkin.

Koko juttu voitaisiin välttää sopimalla että oikeat muodot ovat nelinkertainen ja neljäsosa. Kieli olisi huomattavasti yksinkertaisempaa ja kauniimpaa.

Suhtautumiseni matematiikkaan on yhtä kiihkeää kuin joidenkin muiden suhtautuminen uskontoon. Suomen kieli vain ei kaikissa tapauksissa ole paras mahdollinen; suorat ja pisteet voivatkin olla käyriä ja leikkauspiste ei aina tarkoitakaan sitä että käyrät oikeasti leikkaisivat toisiaan. Graafiteoria on vieläkin sekavampaa, mutta se onkin sitten jo matemaatikkojen ongelma.

Mielenkiintoista. Osaatko selittää, miksi sinä joudut sellaista miettimään ja mitä saavutat sillä?

“Jukka Kohonen esitti että sanonta on Kouluopetuksen oikkuja.”

Ei esittänyt. Aika ikävä temppu siteerata pätkä minun tekstiäni ja panna se osaksi omaa virkettäsi niin, että merkitys muuttuu.

Sanontahan ei ole kouluopetuksen oikkuja, vaan kouluopetuksen oikku oli se, että sanonnan merkitystä yritettiin muuttaa.

Mamma