Outo suomen kieli

Olen viime aikoina kiinnittänyt huomioni suomen kieleen ja sen kummallisuuksiin. Torstaina aloin miettiä lausetta, jossa voisin käyttää sanaa ”vaillinainen”. Mieleeni tuli ”Kaapissani on vaillinainen kahvipaketti.”, mutta hylkäsin sen. Tässä yhteydessä se kahvipaketti olisi vajaa. Mieheni puolestaan ehdotti lausetta ”Tämä lause on vaillinainen.”, mutta senkin sanoisin toisin. ”Tästä lauseesta puuttuu jotain.” kuulostaa normaalilta kieleltä ja sitä paitsi vaillinainen lause toi mieleeni logiikan kuuluisan valehtelijaparadoksin. Onko lause vaillinainen, jos siitä ei kerran puutu mitään?

Pohdinta alkoi siitä, että aiheena tunnilla oli vaillinaiset toisen asteen yhtälöt. Minusta on viime aikoina usein tuntunut siltä, että matematiikkaan pesiytyy sanoja, joita ei kukaan enää elävässä suomen kielessä käytä. Vajaa toisen asteen yhtälö ei kylläkään kuulosta hyvältä varsinkaan nuorison käyttämän vajaa-sanan sivumerkityksen vuoksi, ja puutteelliset toisen asteen yhtälöt antavat sen kuvan, että joku on salannut osan lähtötiedoista. Lisäksi kaikista yhtälöistähän tavallaan puuttuu jotain. Muuttuja pitäisi ratkaista!

Suomen kielen ja matematiikan suhde on muutenkin vaikea. Matematiikassa jo lähes romukoppaan heitetty keskiverto elää ja voi hyvin kun puhutaan keskivertokansalaisista. Verrannollisuus oli aikanaan nuoruudessani tärkeä osa geometrian kurssia ja verrantojen muutoksia opeteltiin kauan ja hartaasti. Nykyään keskiverto jätetään usein lukion kursseista kokonaan pois. Keskiverto on geometrinen keskiarvo, ja geometria ei ole Suomessa suuressa suosiossa. Se on matematiikan ala, jonka Eukleides jo kolusi valmiiksi. Sitä opetetaan paljon sen syntysijoilla, mutta Suomessa epäeuklidiset geometriat kiinnostavat enemmän. Siksi en ymmärräkään milloin se keskivertokansalainen on oikein syntynyt. Laskutapa on sama kuin aritmeettisella keskiarvolla. Miksei siis ole keskiarvokansalaisia tai keskimääräisiä kansalaisia?

Matematiikan opettajia ahdistavia sanontoja on muitakin. Kun joku puhuu puolta suuremmasta tai kaksi kertaa suuremmasta, joudun aina miettimään onko puhuja matemaattisesti suuntautunut. Minusta ainoa oikea tapa olisi puhua kaksinkertaisesta, mutta olen joutunut taipumaan. Tiede-lehdessä Helsingin yliopiston matematiikan ja tilastotieteen laitoksen tutkija Jukka Kohonen esitti että sanonta on

Kouluopetuksen oikkuja. Koululaskuopeissa kertaa-komparatiivin opetus muuttui radikaalisti 1950-luvun paikkeilla. Siihen asti käytettiin kertaa-komparatiivia laskuopeissakin edellä kuvattuun tapaan. Mutta sitten niissä alettiin selittää, että vertailuaste suurempi tarkoittaisikin yhteenlaskua ja pienempi vähennyslaskua. Näin saataisiin kokonaan toinen, “additiivinen” merkitys. Opetuksella yritettiin siis muuttaa kielen vakiintunutta rakennetta.

Kaksi kertaa pienempää en tule kylläkään hyväksymään. Sekin on kuulemma aivan selkeä. Voi olla, mutta minun mieleni ei ole sen kuultuani.

Viime aikoina puheeseen on pesiytynyt englannin kielestä desimaalipiste. Kuten Wikipedian artikkelista käy ilmi, desimaalipiste ei kuulu muihin mannereurooppalaisiin kieliin kuin englantiin. Tosin Suomen puolustusvoimat on siirtynyt käyttämään aseluokituksissaan desimaalipistettä. Jos siis koulumatkasi on puolitoista kilometriä, se on 1,5 km eikä 1.5 km.

Englanti jyrää muuallakin. Lotto keksittiin kun olin vielä koulussa ja havahduin vasta kun Keno tuli kuvaan mukaan. Mainoksessa sanottiin, että Kenossa arvotaan joka päivä 20 numeroa 70:stä. Eihän suomessa ole kuin 10 numeroa! Lottonumeroista oli puhuttu jo vuosikymmenet, joten eipä kai Kenossakaan voi arpoa 20 lukua 70:stä. Englannin kielessä luku on number ja numero on digit. Pelkäänpä vain miten suomen kielen luvuille tulee käymään.

Onpa matematiikka kantanut mukanaan sanontoja, joiden alkuperää kukaan ei enää edes tiedä. Todennäköisyyslaskennassa valitaan palloja laatikosta umpimähkään. Sana lienee tuttu, mutta mikä on sen merkitys alun perin? Wikipedia sanoo asiasta näin:

Umpimähkä on keino jolla muinoin saatiin tuli säilymään esimerkiksi yön yli. Hehkuvat hiilet peitettiin yleensä turpeella. Aamusella sitten “puhallettiin umpimähkään” eli kaiveltiin kasaa ja valittiin hiili jota yritettiin saada puhaltamalla hehkumaan. Valintaa jatkettiin sattumanvaraisesti kunnes löytyi hiili jossa tuli oli säilynyt.Nimi tulee siitä, että tulen säilytyspaikka oli arkku nimeltä “Mähkä”. Hiilet valittiin terävillä puutikuilla turve-eristeen läpi “umpimähkään”.

Kieli muuttuu ja muutosta tapahtuu myös matematiikassa. Ennen opetettiin sovellutuksia ja nyt ne ovat sovelluksia. Joskus tuleekin mieleeni, että olen ajasta jäljessä enkä hyväksy sanontoja, jotka on jo virallisesti hyväksytty omien kouluaikojeni jälkeen. Olen aina leikkinyt eräänlaista kielipoliisia. Mieleltään matemaattisen ihmisen oli helppo omaksua kielen säännöt, mutta äidinkielen opettajani mukaan tekstini eivät olleet tarpeeksi mielenkiintoisia. Eivätpä kai, kun yritin esittää asiani matemaattisen täsmällisesti.

Joskus tuntuu, että kielipoliiseja kyllä tarvittaisiin. Luin taannoin lehdestä tarinan rattijuoposta, joka pakeni ojaan ajettuaan metsään. Ensimmäinen ajatukseni oli että tyyppi oli harvinaisen tyhmä. Kuka häntä nyt ei ojasta löytäisi…

~Leena                                                                                                                            Kuvat bigfoto.com

Uusia mielenkiintoisia matemaattisia uutisia

Aarno Laitinen kirjoitti Iltalehden (29.12.2007) kolumnissaan mm. seuraavaa. Kemia ei kuulu Laitisen parhaimpiin puoliin, kuten kemistimme Samin kommentti osoittaa. Lapintiestä kertovan osuuden jätin pois, sillä sitähän käsiteltiin jo aikaisemmin.

Televisiouutisissa kerrotaan kauhutarinaa ympäristön saastumisesta: “Jokainen auto tuottaa kilometrillä 160 grammaa hiilidioksidia.”Tieto selviää Euroopan unionin komission ympäristöraportista. Kun auto kuluttaa 10 litraa bensiiniä sadalla kilometrillä, se on noin desilitra eli alle 100 grammaa kilometrillä. Miten alle 100 grammasta bensaa voi tulla 160 grammaa saastetta?

Samin kommentti:

Suuresti arvostamani kolumnisti Aarno “Loka” Laitinen on tällä kertaa pikkuisen hakusessa ilmastonmuutoksen pyörteissä. Tarkastelin laskujen avulla hiilidioksidimääriä…

Bensiini on hiilivetyjen seos. Bensiini voi sisältää jopa satoja eri komponentteja. Riippuu jalostamosta ja tilaajasta, millainen koktaili kulloinkin sekoitetaan. Laskuissa oletetaan tehtävän inhimillistämiseksi tavallisimmin bensiinin olevan oktaania C8H18.

Yksi mooli oktaania tuottaa palaessaan kahdeksan moolia hiilidioksidia. Vastaavasti 100 g oktaania tuottaa jopa 308 g hiilidioksidia! Eli kyllä saasteen massa voi todellakin olla suurempi kuin palavan aineen massa.

Palamisen kemia ei taida olla “Lokan” vahvimpia puolia…

Leenan lisäys: Lisäpaino tulee hapesta! Hiilivedyssä on hiilen lisäksi vain vetyä, joka on paljon kevyempää kuin hiilidioksidin happi.

Laitinen jatkaa:

Vihreä toimittaja kertoo televisiossa, että jokainen suomalainen kuluttaa energiaa öljyksi muutettuna 3 000 tonnia vuodessa! Vihreän matematiikan mukaan öljyä kuluu Suomessa yhteensä 15 000 000 000 tonnia, siis 15 miljardia tonnia eli lähes 100 miljardia barrelia. Sellainen öljymäärä maksaisi nykyhinnoin yli 10 kertaa enemmän kuin Suomen kansantulo.

Mutta vihreillä on tähänkin ratkaisu. Vaihdetaan energiaa säästävät lamput, jolloin energian kulutus putoaa puoleen. Toimittaja ei huomaa mainita, että vain valaistusenergian määrä puolittuu. Valaistus ei kuluta kuin prosentin koko energiamäärästä.

Ympäristömatematiikassa vihreiltä lapsineroilta menevät iloisesti sekaisin kilot ja grammat, litrat ja desit ja prosentti on heille aivan ylivoimainen asia.

Suomen koululaisten erinomaisuutta selvittäneille pisa-tutkijoille voisi suositella vaikkapa tori- ja hallikäyntiä. Kun ostaa kolmen euron vehnäleivän ja kahden euron ruisleivän, tyttö laskee pitkään ja hartaasti taskulaskimella, paljonko ostos maksaa yhteensä.

Kertomataulu on jo aivan ylivoimainen. Myyjätär menee sekaisin, jos ostaa kolme kiloa tomaatteja. Kansakoulussa oppi arkiset laskutoimitukset nopeasti päässään, mutta pisa-lapsoset eivät näytä tulevan toimeen ilman taskulaskinta.

Helsingissä asuva venakko oli huolissaan, kun hänen toisella kymmenellä oleva poikansa oli selvästi jäänyt jälkeen pietarilaisista serkuistaan. Poika ei osannut edes kertomataulua. Suomalainen opettaja selitti, ettei sitä ole vielä opetettu lapsille. Venäläisserkut olivat osanneet kertomataulun jo vuosia.

Suomalaisten laskutaidottomuus on poliitikoille kätevää. Ihmisille voi syöttää millaisia valheita tahansa ilman, että he osaavat epäillä.

Laskutaidottomia ihmisiä höynäytetään lakkoihin, kun heille väitetään, että kaikki muut tienaavat paljon enemmän kuin he. Eräätkin ammattiyhdistysaktivistit vaativat, ettei kenellekään saisi maksaa keskiarvoa pienempää palkkaa.

Sairaanhoitajien työtaistelun alla kylmät matemaattiset tosiasiat luhistuivat naisellisten tunteiden alle. Jotkut todistelivat, että sairaanhoitajien palkankorotus voitaisiin rahoittaa jättämällä musiikkitalo rakentamatta.

Oli turha todistaa, että sairaanhoitajien palkankorotuksilla voisi joka vuosi rakentaa 10 musiikkitaloa. Mutta poliittisen laskuopin mukaan puoluetuella voitaisiin hoitaa sairaat, vanhukset, veteraanit ja naisten palkankorotukset.

Kiitokset Kallelle linkistä. Löysin artikkelin itsekin, mutten tajunnut sitä netistä hakea.

Leena